Koulua on kulunut 5 päivää: poika lintsannut niistä jo 3. Äidin mielessä kummittelee huolipeikko ja pojan mielestä äiti on ihan dorka. Vastahan koulu alkoi!
Äiti nalkuttaa, tukihenkilö yrittää puhua järkeä ja molemmat yhdessä paasaavat pojalle. Pojalla menee hermot: kengät jalkaan ja ovet paukkuen pihalle hengittelemään. Sitten kehutaan, kun poika 5 minuutin kuluttua tulee raivosta kihisten takaisin sisälle mököttämään.
Äidin päässä pyörii elämää suurempi vitutus, tekisi mieli potkaista poikaa. Juuri, kun kaikki tuntuu sietämättömältä, kuulee äiti pojan vihaisessa äänessä itkun juonteen. Vihastus laantuu heti ja rakkaus puristaa rintaa niin, ettei melkein pysy hengittämään.
Poika haluaa, että hänet jätetään rauhaan, että ei rakastettaisi ja välitettäisi. Se on hänestä vain rasittavaa. Varsinkin itkuinen äiti on kauhistus. Äiti on nyt niin täynnä patoutuneita tunteita, että halkeaa kohta.
Hukkaan heitettyjä tunteita täynnä tämäkin päivä...
Keski-ikäisen naisen ja ikuisen äidin rutinoita ja elämänkerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti