Käsitelläänpä tämä perjantai ja 13.päivä pois päiväjärjestyksestä:
meillä on jo kaikki päin peetä. Yksi 13.päivä ei sitä hetkauta suuntaan taikka toiseen.
Itsekkäästi ajattelen näin:
minulle on jo sattunut perheenäidin painajainen. Poikani on syrjäytymässä, kärsinyt masennuksesta, ei käy koulua ja joka päivä pelkään, miten hänen käy tulevaisuudessa. Siinä se! Ei siinä ole auttaneet rajat ja rakkaus, hyvä perhetausta, ehjä koti tai mikään muukaan.
Niin, että tervetuloa vaan perjantai 13.päivä-leffat, zombiet, onnettomuudet ja ikävä. EI TUNNU MISSÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti