Levolle lasken Luojani,
Armias ole suojani.
Suojele minua,
äläkä anna pahoja unia,
äläkä hyviä.
Jos on pakko antaa unia,
anna hyviä.
~Aamen~
En ole kuullut, että muut pyytäisivät Luojalta jotakin tuollaista. Mielestäni rukous kuvaa erinomaisesti poikani varovaista luonnetta. Jo tuolloin mietin paljon sitä, että hän oli niin paljon yksin. Mietin, kuinka hän tulee selviytymään elämästä, kun kaikki on niin vaativaa. Asiat vaativat jatkuvaa osallistumista, suorittamista, itsensä esilletuomista, seurallisuutta ja aktiivisuutta. Mutta entä poikani, joka viihtyi yksin, oli varovainen sosiaalisissa tilanteissa ja epäluuloinen?
Nyt tiedämme paremmin. Lapseni ei seuraa valtavirtaa ja tekee asiat eri tavalla kuin muut. Hänellä ei ole ystäviä, mutta hänellä on silti erinomaisen vahva tahto ja mielipiteet. Hän puolustaa näkemyksiään kovaa ja korkealta, eikä ujostele olla eri mieltä kaikkien kanssa asioista. Se saattaa joskus vielä kääntyä hänen edukseen, jos hän oppii hiukan suvaitsevuutta. Nimittäin sellaista suvaitsevuutta, että koska hän on oikeutettu kaikenlaisiin mielipiteisiin, niin myös muut ovat oikeutettuja omiinsa. Nämä mielipiteet eivät aina kohtaa poikani mietteiden kanssa ja siinä nousee usein seinä vastaan.
Jos nuoreni saa viritettyä mieleensä hiukan positiivisuutta, hän voi kääntää kaiken vielä edukseen. Toivon lujasti, että hän onnistuu. Toivon välillä niin lujasti, että päähän ja olemukseeni koskee.
Taidan tänä iltana levolle laskiessani lausua pienen rukouksen.
Rakastan sinua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti