Toiveena edes yksi pieni onnistuminen…

Poika on ollut hukassa elämänsä kanssa pian 3 vuotta. Toivoisin hänelle yhtä pientä onnistumista, jotta hän alkaisi huomata elämän olevan iloista ja antoisaa. Onnistuminen poikisi varmasti uusia onnenhetkiä ja vaikuttaisi hänen tulevaisuuteensa paljon.

Luulin jo, että kevytmoottoripyörän harjoitteluluvan hankkiminen olisi se pieni onnistuminen. Ikävä kyllä poika on niin stressaantunut ja jännittynyt käsittelykokeesta, että on jo kahteen kertaan peruuttanut kokeen viime hetkillä. Ilman läpimennyttä käsittelykoetta hän ei pääse harjoittelemaan liikenteessä ajamista. Poikani, joka aina uhoaa, ettei pelkää mitään eikä ketään, onkin kompastunut ikiaikaiseen probleemaan: koejännitykseen. Miten voisin auttaa häntä, kun hän ei ota kuuleviin korviinsa sitä, että kannattaisi harjoitella lisää, niin käsittelykoe menee varmasti läpi.

Eilen juttelimme pojan kanssa pitkään ja hartaasti moottoripyöräkortista, koulusta, elämästä, huostaanotosta ja nuorisokodissa asumisesta. Keskusteluun sisältyi paljon kuumia tunteita, itkua ja hammasten kiristystä. Harvoin poika näyttää tunteitaan suuntaan taikka toiseen, mutta eilen oli sellainen hetki. Koville se otti, mutta ensimmäistä kertaa kumpikaan ei menettänyt hermojaan, vaan yritti tosissaan saada toisen ymmärtämään omaa näkökantaansa.

Moottoripyöräkortti:
Jätimme asian hautumaan heinäkuun puoliväliin saakka ja lupasin jättää hänet täysin rauhaan asian tiimoilta. Heinäkuun puolivälissä katsomme tilanteen uudelleen. Poika lupasi laittaa mietintämyssyn päähän, minä lupasin olla suuttumatta oli päätös mikä hyvänsä ja isä on luvannut vaivihkaa kannustaa poikaa harjoittelemaan vielä.

Koulu:
Pojalla on rästissä vielä 3 nelosta ja hän kertoi tekevänsä tehtäviä pois pikkuhiljaa. Minä en aio hiostaa.

Elämä:
Elämä on pojalle edelleen suuri mysteeri. Yritän antaa hänelle aikaa löytää oma polkunsa itse. Yritän olla tulkitsematta ja analysoimatta  hänen yhteiskuntavastaisuuttaan liikaa, vaan odotan, että se laantuisi itsestään.

Huostaanotto:
Pojalla on tunne, että me vanhemmat halusimme hänestä vain eroon helpomman elämän toivossa. Kerroin hänelle, että kyse oli elämämme vaikeimmasta päätöksestä ja tarkoitus oli yksinomaan  saada hänelle onnellisempi elämä. Kannan huonoa omaatuntoa tästä ikuisesti.

Nuorisokoti:
Poika haluaisi mieluummin asua kotona, mutta kertoi, että nuorisokodissa on ihan hyvä olla. Se oli hyvä uutinen minulle.