Kiire töissä aiheuttaa aina ensin yöunien lyhentymisen tai pätkäunet. Tähän asti kiire on yleensä jossakin vaiheessa helpottanut ja unirytmi palannut paremmaksi. Toivotaan, että nytkin käy niin. Töissä on viimeisen vuoden aikana vähennetty henkilökuntaa kovalla kädellä ja se alkaa näkyä jäljelle jääneiden työmäärissä, työn laadussa ja jaksamisessa. Kollegat ovat väsyneitä ja kiireisiä, eikä tiukkasanaisilta yhteenotoiltakaan ole vältytty. Tunnelma konttorilla on alkanut olla hiukan painostava.
Itse istun yhden hengen huoneessani ja hakkaan tietokonetta päivät pitkät. Kukaan ei oikein tiedä, mitä työhöni kuuluu, koska olen ainoa, joka sitä tekee. Minulla ei ole kollegoita samassa kaupungissa, esimiehenikin toimisto on muualla. Työni on itsenäistä, mikä on todella kivaa, mutta joskus olisi tarpeellista saada kysyä neuvoa joltakulta.
Kun tunnelma sitten laskee koko työpaikalla pakkasen puolelle, tulee minulle hyvin yksinäinen olo. Muut voivat ryhmittyä yhteen ja käsitellä asioita porukalla, mutta minulla ei ole ketään. Voin toki yrittää tavoittaa esimiestäni, mutta hän on aina jossain kokouksessa ja kovin kiireinen. Tuntuu kuin "ryöstäisin" hänen kallista aikaansa, jos alkaisin avautua työpaineista...
Olen pitänyt yhteyttä joihinkin irtisanottuihin työkavereihini. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat lopulta olleet helpottuneita päästessään pois oravanpyörästä. Olen iloinen heidän puolestaan. Kukaan heistä ei ole saanut uusia töitä, mutten usko heidän vielä etsineenkään kovin innokkaasti.
Parempia aikoja odotellessa, eikö niin?
1 kommentti:
En kommentoi työtilanteeseesi muuten kuin näin: tuo tunne, että kaikilla muilla paitsi itsellä on joku jolle puhua, on erittäin tuttu minulle. Muista pitää huolta myös itsestäsi. Jaksamista ja voimia!
Lähetä kommentti