Kasvoni ovat turvoksissa kuin nyrkkeilijällä. Se alkoi viime keskiviikkona, kun aamulla heräsin siihen, että nenä oli kipeä. Ihan kuin joku olisi yöllä mottaissut. Torstaina päätin mennä lääkäriin työkaverin pelottelemana. Olin pari viikkoa sitten flunssassa ja ajattelin saaneeni poskiontelontulehduksen jälkitautina, vaikka oire oli kieltämättä kummallinen: julmettu särky nenäluun päällä ja kevyt turvotus. Lääkäriäkin hymyilytti, ettei ollut aiemmin moiseen postiontlontulehdukseen törmännyt. Sain perjantain sairaslomaa ja antibioottikuurin.
Perjantaina alkoi näyttää sille, että silmänaluset ja nenä turpoaa ja kipu kasvaa. Aloin pelätä ties mitä, mutta siitä olin varma, ettei poskiontelontulehdus ole tällainen. Toki sorruin kuukkeloimaan netissä ja pelottelemaan itseni hysteeriseksi. Päättelin, että minulla on joko ruusu tai selluliitti. Ja päättäväisenä takaisin lääkäriin.
Lääkäri ei oikein tykännyt siitä, että ehdottelin jo valmiiksi sairastumisen syitä ja käski ottaa rauhallisesti, kun ensin tutkitaan ja sitten mietitään. Aloin itkeä ja sanoin, että poskiontelontulehdus tämä ei ainakaan ole, koska se ei tee naamaa näin rumaksi! Byhyy! Sain taas lähetteen labraan ja uuden röntgeniin. Selvisi, että lääkäri oli sitä mieltä, että nenässäni on selluliitti. Bakteerin aiheuttama tulehdus, jota hoidetaan kunnon hevoskuurilla. Sain uudet antibiootit ja ohjeet, miten kikkailen särkylääkkeillä: buranaa ja panadolia vuorotellen.
Eilen lauantaina, kun heräsin, menin toiveikkaana peilin eteen. Säikähdin niin, että aloin itkeä. Näytin vielä pahemmalta. Silmien alla roikkui viiriäisen munan kokoiset pingottuneet pussit! Hyi hemmetti, miten kamalan näköistä. Ei se uusi antibiootti tehonnutkaan ihan heti... Tänä aamuna katsoin uudelleen ja kasvot näyttävät tasaisemmilta, koska turvotus on levinnyt poskiin ja koko nenään. Ylähuulessakin tuntuu omituiselta. Kaiken kaikkiaan silmät aukenee, ehkä vähän paremmin, joten päätin olla panikoimatta. Mulla on sairaslomaa vielä tiistaina, jolloin menen lääkärille seurantaan. Silloin katsotaan, pitääkö alkaa lisätoimenpiteisiin. Lääkäri puhui lähetteestä sairaalaan, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Nyt yritän tahdonvoimalla nujertaa pöpön ennen tiistaita.
--------------------
Poika täytti eilen 20 vuotta. Hän ei halunnut viettää synttäreitä, joidenkin sukulaistemme pettymykseksi. Kotona kuitenkin kilistelimme skumpat perheen kesken ja annoimme lahjoja. Koska poika ei ollut kertonut tarvitsevansa yhtään mitään, sai hän sitten sen mukaiset lahjat. Oli kuitenkin mielissään, että muistimme häntä. Poika on jo niin vanha, ettei häntä oikein enää voi pakottaa synttärien sankariksi, jos ei kiinnosta. Pääasia mielestäni on, ettei välttele vanhempiaan ja tulee kylään suuremmitta vastusteluitta. En tiedä kuinka moni sukulainen tai ystävä häntä eilen muisti, mutta toivon, että poika sai edes muutamat onnittelut. Pojan isoäiti oli ainakin soittanut ja lähettänyt kirjeen. Oli poika myös sen verran diplomaattinen meillä ollessaan, että väitti, ettei ollut edes huomannut kasseja silmieni alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti