Talkookankkunen & kuulumiset

Taloyhtiössämme järjestettiin eilen koko hellepäivän kestävät talkoot. Kaikki hommat saatiin tehtyä ja illalla grillattiin makkaraa ja juotiin olutta / siideriä / valkkaria. Istuttiin naapurien takapihalla ja jauhettiin kakkaa aamukahteen saakka. Tänään on sitten ollut sellainen etenkehtanen olo, ettei ole pihatöitä tehty enempää. Päivä on kulunut sisätöitä tehden ja vähän väliä leväten.

Pojalle kuuluu mielestäni melko hyvää. Hän on yhdessä omaohjaajansa kanssa käynyt viime viikolla tutustumassa ainakin yhteen työpajaan. Oli jopa näyttänyt siltä, että hän oli kiinnostunut ryhtymään johonkin kesän jälkeen. Pidän peukkuja, mutten ala odottaa liikoja. Ensi viikolla hänen pitäisi saada päästötodistus peruskoulusta. Jonkinlainen lahjominen olisi varmaan paikallaan. Ajattelin, että hankkisimme hänelle polkupyörän, vaikka sellaisen Jopon.

Tänään, kun söimme yhdessä lounasta poika kysyi, jos saisi ottaa mökille mukaan tämän kaverityttönsä. Isän puolesta se oli ok. Minä en ole vielä silloin lomalla, joten isäntä lähtee nuorten kanssa kolmistaan. Olin mielissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun hän pyytää saada ottaa kaverin mukaan lomareissulle. Pikkupoikana me aina järjestimme matkaseuraa, jos oli tarvis ja sitten oli tämä pitkä aika, kun ystäviä ei ole ollut.

Huomenna taas töihin stressin ja paineen keskelle. Maha sykkyrällä jo mietin huomista kaaosta ja miten sitä selvittelen. Luottamusnaiseni kävi jututtamassa minua perjantaina. Hän kertoi olevansa huolissaan jaksamisestani, koska on huomannut, miten vähän liikun pois paikaltani ja kuinka olen väsähtäneen oloinen. Kai se on uskottava, että väsyttää, jos se jo näkyy muillekin.  Parin viikon takainen kriisi ja negatiivinen palaute kaivelee vieläkin ikävästi.