Onnea valmistuneille!

Onnittelut ovat paikallaan myös meidän perheessä, sillä kylppärin supsutuksesta ja rupsutuksesta päätellen poika aikoo käydä koulun päättäjäisissä hakemassa päättötodistuksensa. Peruskoulun päättötodistus se toki vasta on, mutta luulen, että saamme tyytyä siihen pitkäksi aikaa. En usko, että poika on menossa jatkokoulutukseen vielä vuosiin, jos koskaan.

Kaikki nuoret eivät mene peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen tai lukioon. Meidän tuttavapiirissä kaikkien muiden lapset ovat käyneet lukion tai ammiksen, mutta kuuma huhu kertoo, että koulupudokkaita olisi myös muita kuin meidän poikamme. Lehtijuttujen perusteella näitä pudokkaita olisi jopa huolestuttavan paljon.

Minulle riittää, jos tulevaisuudessa voimme juhlistaa sitä, että poika on kohtuullisen onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, sinut itsensä kanssa ja itsenäinen. Sellainen elämänkoulun kurssitodistus olisi paras mahdollinen.

Hirvee, kauhee, kamala väsymys!

Miten päättäjät voivat edes MIETTIÄ helatorstain arkivapaan poistamista?! Jos ei tätä pakollista vapaapäivää olisi ollut, olisin taas nukkunut vain sen 5-6 tuntia, kuten parina viime viikkona on tullut tehtyä. Nyt sain täydet 8 kokoon ja viikonloppu siihen päälle, niin univelat on toivoakseni kuitattu.

Kiire töissä aiheuttaa aina ensin yöunien lyhentymisen tai pätkäunet. Tähän asti kiire on yleensä jossakin vaiheessa helpottanut ja unirytmi palannut paremmaksi. Toivotaan, että nytkin käy niin. Töissä on viimeisen vuoden aikana vähennetty henkilökuntaa kovalla kädellä ja se alkaa näkyä jäljelle jääneiden työmäärissä, työn laadussa ja jaksamisessa. Kollegat ovat väsyneitä ja kiireisiä, eikä tiukkasanaisilta yhteenotoiltakaan ole vältytty. Tunnelma konttorilla on alkanut olla hiukan painostava.

Itse istun yhden hengen huoneessani ja hakkaan tietokonetta päivät pitkät. Kukaan ei oikein tiedä, mitä työhöni kuuluu, koska olen ainoa, joka sitä tekee. Minulla ei ole kollegoita samassa kaupungissa, esimiehenikin toimisto on muualla. Työni on itsenäistä, mikä on todella kivaa, mutta joskus olisi tarpeellista saada kysyä neuvoa joltakulta.

Kun tunnelma sitten laskee koko työpaikalla pakkasen puolelle, tulee minulle hyvin yksinäinen olo. Muut voivat ryhmittyä yhteen ja käsitellä asioita porukalla, mutta minulla ei ole ketään. Voin toki yrittää tavoittaa esimiestäni, mutta hän on aina jossain kokouksessa ja kovin kiireinen. Tuntuu kuin "ryöstäisin" hänen kallista aikaansa, jos alkaisin avautua työpaineista...

Olen pitänyt yhteyttä joihinkin irtisanottuihin työkavereihini. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat lopulta olleet helpottuneita päästessään pois oravanpyörästä. Olen iloinen heidän puolestaan. Kukaan heistä ei ole saanut uusia töitä, mutten usko heidän vielä etsineenkään kovin innokkaasti.

Parempia aikoja odotellessa, eikö niin?

Talkookankkunen & kuulumiset

Taloyhtiössämme järjestettiin eilen koko hellepäivän kestävät talkoot. Kaikki hommat saatiin tehtyä ja illalla grillattiin makkaraa ja juotiin olutta / siideriä / valkkaria. Istuttiin naapurien takapihalla ja jauhettiin kakkaa aamukahteen saakka. Tänään on sitten ollut sellainen etenkehtanen olo, ettei ole pihatöitä tehty enempää. Päivä on kulunut sisätöitä tehden ja vähän väliä leväten.

Pojalle kuuluu mielestäni melko hyvää. Hän on yhdessä omaohjaajansa kanssa käynyt viime viikolla tutustumassa ainakin yhteen työpajaan. Oli jopa näyttänyt siltä, että hän oli kiinnostunut ryhtymään johonkin kesän jälkeen. Pidän peukkuja, mutten ala odottaa liikoja. Ensi viikolla hänen pitäisi saada päästötodistus peruskoulusta. Jonkinlainen lahjominen olisi varmaan paikallaan. Ajattelin, että hankkisimme hänelle polkupyörän, vaikka sellaisen Jopon.

Tänään, kun söimme yhdessä lounasta poika kysyi, jos saisi ottaa mökille mukaan tämän kaverityttönsä. Isän puolesta se oli ok. Minä en ole vielä silloin lomalla, joten isäntä lähtee nuorten kanssa kolmistaan. Olin mielissäni. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun hän pyytää saada ottaa kaverin mukaan lomareissulle. Pikkupoikana me aina järjestimme matkaseuraa, jos oli tarvis ja sitten oli tämä pitkä aika, kun ystäviä ei ole ollut.

Huomenna taas töihin stressin ja paineen keskelle. Maha sykkyrällä jo mietin huomista kaaosta ja miten sitä selvittelen. Luottamusnaiseni kävi jututtamassa minua perjantaina. Hän kertoi olevansa huolissaan jaksamisestani, koska on huomannut, miten vähän liikun pois paikaltani ja kuinka olen väsähtäneen oloinen. Kai se on uskottava, että väsyttää, jos se jo näkyy muillekin.  Parin viikon takainen kriisi ja negatiivinen palaute kaivelee vieläkin ikävästi.

Äitienpäivä

Tänään on ensimmäinen äitienpäivä ainakin kolmeen vuoteen, jonka vietän kotona. Aiemmin olen vähän niin kuin lähtenyt pakoon sitä hotelliin tai äitini luo. Tällä kertaa ajattelin, että on aika olla kotona ja mikä tärkeintä, ilman suurempia odotuksia. Tiedän jo, ettei äitienpäivä merkitse pojalle paljoakaan. Takana on liian paljon raskaita kokemuksia, että hän tai minäkään sen puoleen jaksaisimme kauheasti tuuletella. Pojan masennus, osastohoito, masennuksen jatkuminen, syrjäytyminen ja huostaanotto. En jaksa enää loukkaantua siitä, jos häntä ei kiinnosta.

Ainoa, jota toivoin ja josta eilen puhuin pojan kanssa oli, että söisimme tänä aamuna aamiaisen yhdessä. Näin tehtiin, kerjäsin pojalta pusun ja päivällä tehdään vielä pizzaa. Siinä se. Loppupäivän vietän ehkä kokonaan yöpaidassa, teen vähän kotihommia...tekisi mieli värjätä hiukset. Katsotaan nyt, mitä viitsin.

Kurja työpäivä

Opin jälleen uutta yli 20v työuran jälkeen samassa paikassa: älä koskaan lähetä arvostelevaa viestiä kampanjasta kollegalle, koska hän saattaa lähettää sen isoille pomoille tiedoksi. Minulle pääsi käymään juurikin näin viime viikolla.

Minulle lähetettiin suuri määrä töitä tehtäväksi  aika viime tipassa tiistaina. Lähetin siitä ystävällisen ja asiallisen palautteen kaikille asianosaisille, josta kävi ilmi, "että voisitte lähettää näitä hieman pidemmällä varoitusajalla ja kiitos ymmärtäväisyydestä". Samana päivänä kuitenkin keskustelin meilitse erään kollegani kanssa tästä kampanjasta ja otin siihen vähän sarkastisen sävyn koskien deadlineja ja tuotteiden määrää. Viestiä ei ollut tarkoitettu kiertoon firmassamme, mutta näin pääsi kuitenkin käymään. Ainoastaan tämä "huono" viesti jäi kiertämään kaikille ja yleisesti pomot olivat sitä mieltä, että he "eivät pidä minun tavastani kommunikoida". KUKAAN ei enää muistanut, että lähetin myös rakentavan ja asiallisen viestin.

Vika oli täysin omani ja sain siitä hyvän opetuksen: mieti kaksi kertaa, ennen kuin tuuletat tunteita kirjallisesti & älä luota kollegaan, vaikka olisitte samalla aaltopituudella. Viestit voivat lähteä kiertoon helposti, tahallaan tai tahattomasti.

Mutta hei, kohta äitienpäiväpostausta!

Lounaalle ystäviä tapaamaan

Vappu oli ja meni ilman seremonioita. Olisi toisaalta ihanaa, että olisi pippaloita, joihin osallistua tai edes jotain toistuvia perinteitä, vaan kun ei. Kotona oltiin koko porukka: poika dataili huoneessaan ja isäntä ja minä grillattiin. Katottiin telkkua ja mentiin ajoissa nukkumaan. Seuraavana päivänä huomasin Facebookissa, että kyllä ne kaverit kaikenlaista hauskaa oli tehneet. Toisaalta sää oli niin kylmä, etten ehkä olisi halunnut kylmettää itseäni Mantalla tai Kaivarissa. Ja onhan aina ENSI VAPPU!!! Ryhdistäydynkö siihen mennessä jää nähtäväksi.

Tänään on kuitenkin kivaa tiedossa. Tapaan pari ystävääni lounaan ja juoruilun merkeissä. Heitäkään en ole tavannut kuukausiin. Mihin se aika oikein menee? Jonnekin mustaan aukkoon. Kohta ollaan viisikymppisiä akkoja, joista minä en ole ehtinyt tekemään mitään, kun kaikki aika vain hupenee jonnekin... Mutta kiva tavata heitä kuitenkin ja kuulla viimeisimmät kuulumiset. Ehkä samalla käyn shoppamassa itselleni kunnollisen harjakihartimen ja muita hiustuotteita. Viimeksi kampaajalla käydessäni kampaaja mokasi värjäyksen kanssa ja joutui tekemään sen kahteen kertaan. Vaikka hän teki kaikkensa pelastaakseen värin, jäivät hiukseni todella kuivaan kuntoon. Luulen, ettei siihen auta kuin leikata hiukset lyhyiksi. Tähän kuivuuteen pitäisi löytää jokin tehoseerumi...

Ennen kuin leikkautan hiukset lyhyiksi, pitäisi laihtua...ikuisuusongelma...