Tähän väliin iloinen kirjoitus

Tänään on tiedossa mukava päivä. Jossain vaiheessa aamua poika ja isä lähtevät jonnekin päin Suomea sisähalliin ajamaan motocrossia. Kunhan tuo jälkikasvu saataisiin kammettua ylös sängystä...joskus helpommin sanottu kuin tehty.

Itse lähden kaupungille tapaamaan rakasta ystävääni, jota en ole kahdestaan nähnyt aikoihin. Tulin tosi iloiseksi, kun hän otti yhteyttä ja halusi tavata. Menemme jonnekin kahville ja vaihdamme kuulumiset. Oma heikkouteni on se, etten saa aikaiseksi pitää tarpeeksi yhteyttä harvoihin ystäviini, vaikka ikävä on koko ajan. Se liittynee tähän pysähtyneisyyden tunteeseen elämässäni.

Miten vaikeaa voi olla läheiselle soittaminen? Mutta nyt en mieti sitä, vaan laittaudun kaupunkikuntoon.