Joulu ja uuden vuoden siivous

Poika vietti joululoman, 9 päivää, kotona. Myös äitini tuli jouluna muutamaksi päiväksi. Joulun aikaan mielessä pyörii usein pikakelauksella se tietty joulu 3 vuotta sitten. Silloin viimeistään kävi selväksi, miten huonosti poikani voi. Ajatella, että siitä kului vielä 3 kuukautta, ennen kuin ymmärsimme todella, miten vakava pojan masennus oli. Mennyttä aikaa en takaisin saa, mutta jos saisin, tekisin kaiken paljon tiukemmalla aikataululla. Skippaisin Jerit ja ottaisin suoraan yhteyttä lastensuojeluun.

Poika oli jouluna ihan samanlainen kuin viime vuosina muutenkin: Hiljainen ja omissa oloissaan, koneella. Hän kävi ulkoilemassa sen verran kuin keksin pyytää koiraa viemään, mutta muuten tiukasti neljän seinän sisällä. Kun ei ole kavereita ja kun on aikanaan torjunut ne vähäisetkin ystävät, ei tekemistä juurikaan ole.

No, kyllähän meillä kivaakin oli. En ihan koko aikaa vain murehtinut pojan kohtaloa. Mummi tuli maanantaina ja jouluaattona tiistaina syötiin kaikki yhdessä myöhäinen riisipuuro. Poika jaksoi mukana myös joulurauhan julistuksen. Sitten lämmitettiin joulusauna, tehtiin päivällistä ja lopulta keräännyimme kaikki olohuoneeseen joululahjojen jakoon. Luulen, että poika sai ihan mieluisia lahjoja, kuten unisiepparin, täytetyn linnun ja rahaa. Saamansa rahat poika käytti kokonaan pelikonsolin hankintaan, kiitos vaareille ja NetAnttilalle.

Pyhinä kävimme mieheni vanhemmilla ja sisareni perheen luona. Näille reissuille poika ei osallistunut, minkä olin jo ennakkoon arvannutkin. Sen ihmeen kun vielä näkisi, että meidän mukaan lähtisi...

Joulu meni ja mummi lähti kotiinsa junamatkan taa. Poikakin palasi aikanaan nuorisokotiin. Kun sieltä soitettiin ja kysyttiin "kotiharjoittelun" kuulumiset, ei minulla ollut mitään maata mullistavaa kerrottavaa. Pojan kanssa oltiin jo aiemmin juteltu, että kotilomat saisi olla myös muina päivinä kuin pe-su. Näin saisimme kaikki vähän vaihtelua. Me puhumme kotona kotilomista, mutta nuorisokodin termi on kotiharjoittelu. Kaipa se on vähän sellaista harjoittelua siellä kotona ollessa.

Uusi vuosi vietettiin kotona miehen ja koiran kanssa. Söimme sushia ja joimme viiniä. Nukkumatti kutsui minut unten maille jo aikaisin, eikä mieskään jaksanut ihan keskiyöhön saakka. Nukuimme rakettien paukkeessa kaikki samassa vuoteessa koiran kanssa. Poika oli nuorisokodissa lähetellyt raketteja ja heillä oli ollut omat bileet. Eipä hän ole enempiä siitä kertoillut, kuten ei yleensäkään.
Uuden vuoden päivänä ryhdistäydyin ja siivosin pojan huoneen. Se on päässyt vuoden mittaan aika pölyiseksi ja tosi sotkuiseksi. Poika käy siellä lähinnä nukkumassa ja sotkemassa. En ole siitä jaksanut paasata lyhyillä kotilomilla, koska hän siivoaa kuitenkin pitkin viikkoa nuorisokodissa. Mikä määrä pölyä! Tuntui kuin mitä enemmän siivosin, sitä sotkuisemmaksi kaikki meni...ennen kuin pääsin pölystä voitolle. Samalla tyhjensin kaapin hyllyiltä syksyn mittaan kertyneet perunalastu-tuubit, valehtelematta 20 kappaletta. Miksi ne pitää jättää kaappiin, eikä laiteta roskikseen? Epäilen hänen syövän salaa, eikä sitten kehtaa tuoda roskia näkyville.

Käytettyjen limupullojen seasta löysin jonkinlaisen huumepiipputekeleen. Poika oli ilmastointiteippiä käyttäen yrittänyt saada noin 1cm läpimitaltaan muoviputken pätkän kiinni pullon kyljessä olevaan reikään. Ei ollut onnistunut ja kyhäelmä näyttikin käyttämättömältä. Soitin pojalle ja halusin selvityksen asialle. Hän kertoi, ettei käytä huumeita ja että ajattelu ei ole samaa kuin toteuttaminen. Lopulta hän löi luurin korvaani ja jatkoi tekstaamalla kuinka "vitun tyhmä mutsi" mä olen, kun en ymmärrä yksinkertaisintakaan asiaa. Pojan sanat loukkasivat, vaikka hän on sanonut minulle noin useita kertoja. Sanoin ottavani asian esille hänen omaohjaajansa kanssa. He voivat keskenään jutella huumeista, kun minua hän ei kuuntele.

Tietenkin olen huolissani tuollaisista löydöistä, mutta en silti jaksa uskoa pojan käyttäneen mitään tupakkaa vahvempaa. Ihan hyvässä turvassa ja valvonnassa hän on nuorisokodissa ja kotona, joten luulen, että huumeiden käyttö on jäänyt ajatukseksi. Olen kuitenkin jatkossa tarkkana...