Iloa ruusuista ja murhetta työnhausta

Osasipa mies eilen ilahduttaa ihanasti kimpulla ruusuja. Juuri oikeaan aikaan ja juuri, kun tarvitsin hiukan piristystä. Tulikin oikeat tuplabuustit, sillä olin äsken käynyt pitkällä hauvalenkillä piristääkseni itseäni. Lenkiltä palattuani mies ojensi kimpun kuin jossain urheilugaalassa, hehheh! Mutta se auttoi oikealla hetkellä. Noh, tietenkin ensin käytiin leikkimielinen keskustelu siitä, että "mitäs pahaa sitä on nyt tullut tehtyä?!" ja sitten vasta kiiteltiin.

Nyt olen levännyt ja ollut "joutilaana" kylliksi ja kaipaisin jo töihin. Uusiin tai vanhoihin ei sillä niin väliä. No, ehkä ei justiinsa takaisin tasan samaan, mutta muuten ei niin väliksi. Onneksi kotona työmaata riittää, niin ei sillä tavalla ole tekemisen puutetta. Olen myös kuluttanut aikaa hiomalla työpaikkahakemusten kirjoittamista huippuunsa. Täytyy kuitenkin myöntää, että pitää lähteä jossain vaiheessa käymään paikan päällä TE-toimistossa ja vaatia verorahoille vastinetta. Olen vailla pätevää hakemusneuvontaa, taitojen ylläpitämisneuvontaa ja uudelleen kouluttautumisneuvontaa. Ikävä tosiasia on, että TE-toimisto ei pidä työttömään mitään yhteyttä, vaikka niin uhoavat internet-sivuillaan. Pitää olla itse aktiivinen ja vaatia palvelua. Olen ollut melko passiivinen tähän saakka, mutta sen pitää muuttua.

Tarkistin juuri excel-taulukostani:
- olen hakenut 31 paikkaa, joista 7 on ollut avoimia hakemuksia
- 1 työhaastattelu, joka sujui hyvin, mutta piti sisällään liikaa matkustamista (puolet vuodesta)
- 3 hylkäysilmoitusta
- muihin ei vastausta. Osassa tosin hakuaika vielä päällä

Eikun leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä...tai myötäkäymisiä, mistäs sen tietää?

Koira nukkuu aamupäikkäreitään ja minä lopetan kohta koneella norkoilun. Pitäisi laittaa pölynimuri päälle ja käy jo valmiiksi sääliksi karvaturria. Sitten ulos lenkille ja lounasta... ei sittenkään hullumpaa.