Laiha poikani ja tämän päivän suunnitelmat

Poikani lopetti masennuslääkkeiden ottamisen viime kesänä. Osittain siitä ja osittain elämäntaparemontista johtuen, hänen painonsa on pudonnut reilut 20 kiloa. Muutos on huima. Näin häntä viikonloppuna parina päivänä ja molempina piti miltei hieraista silmiään, kun se poika on niin laiha. No, eihän hän vielä nälkiintyneeltä näytä, mutta äitinä sitä nyt sitten kantaa huolta, että saakohan hän tarpeeksi ruokaa, muistaako syödä ja jos muistaa, niin mitä suuhunsa laittaa. Lisäksi hänellä on käynnissä mustan hiusvärin uloskasvatus, eli hän näyttää jotenkin sekaiselta linnunpoikaselta. Joka kerta kun tavataan, tekisi mieli halata ja alkaa laittaa ruokaa, viedä parturiin ja paijata.

Tänään, eli ihan kohta tämän lätinän jälkeen, minun olisi tarkoitus käydä poikani vanhan huoneen kimppuun ja ainakin järjestellä tavaroita, pyyhkiä pölyjä ja heittää turhia tavaroita pois. Kun vielä joku maalaisi, tapetoisi ja listoittaisi huoneen "nyt heti", niin olisi täydellistä. Kaikkea en voi saada, joten on tyytyminen siivoamiseen.

Iltapäivällä tapaan rakkaan työkaverin entisestä työpaikastani. Kummaa sanoa entinen, kun edelleenkin tuntuu kuin olisin vain pitkällä lomalla...ilman palkkaa. Joka tapauksessa käymme yhdessä sushilla ja vaihdamme kuulumiset.

Siinäpä ne tärkeimmät. Huomenna, jos muistan avata blogin kerron teille, missä kohdassa siivous- ja raivauslistaa olen sillä hetkellä. Koittakaa pysyä pöksyissänne sillä tiedän, että elämäni on ihan "hirmuisen jännittävää"!