Kukat ja mehiläiset...

Miksi ihmeessä minulle tässä perheessä on siunaantunut myös ehkäisyvalistajan rooli?! Mitä mieltä olette tästä: poika on jo yli kahden kuukauden ajan tapaillut erästä kivan tuntuista tyttöä. He ovat vain ystäviä pojan kertoman mukaan. Jos tapaa tyttöä useita kertoja viikossa ja istuu tämän kanssa lähestulkoon päällekkäin katsoessaan leffaa ja kiusaantuu joka kerran, kun suhteesta kysytään, niin mitä ajattelisitte? Juurikin näin, ei minustakaan ihan näytä platoniselta tämä.

Eilen poika sitten kyseli, että voisiko hän tulla niinkuin kotilomalle viikonlopuksi, mutta olla kuitenkin ensimmäisen yön tytön luona. Enpä ole huomannut hänen kärttäneen samaa sukupuolta olevan kaverinsa luo...ikinä. Noh, mikäpä siinä minun puolestani, jos saan vanhempien puhelinnumeron ja voin soittaa ja varmistaa asian olevan ok myös heidän puolestaan. Hiukan poika nikotteli puhelusta, mutta hankki numeron, kun kerroin, ettei yökyläilystä muuten tule mitään.

Poika lähti juuri kotilomalta nuorisokotiin takaisin ja pyysin sitä ennen häntä juttusilleni aikomuksenani "sillai tosi coolisti heittää jotain läppää kortsuista ja ei-toivotuista lapsenlapsista". Metsään meni. Ottaessani puheeksi "kukat ja mehiläiset" poika katseli minua kuin idioottia. Siis mitä? Mikä ihmeen kukat ja mehiläiset? Aito tyhjä katse...ei ymmärrystä. Kakistelin kurkkuani ja aloitin uudelleen: "siis, kun tyttö ja poika aikovat nukkua yhdessä, niin pitäisi ottaa huomioon...ONHAN teillä hoidettu ehkäisyasiat kuntoon, et niinku onhan teillä KORTSUJA varmuuden vuoksi?!?!?" Jos katse voisi tappaa, olisin jo tuhkaruukussa matkalla hautuumaalle mummun kanssa samaan hautaan.

ToOosi hyvä keskustelu, puhdisti ilmaa sillai mukavasti. Ei yhtään kiusallinen fiilis.Tää pitää saada heti johonkin teini-ikäisten kavatusoppaaseen. Kyllä meistä on mukavaa taas ensi viikonloppuna tavata poikaa ja olla ihan muina naisina ja miehinä. Ehkäisyä en enää ota puheeksi. Piste.