Yökylässä

Keskusteltuamme epäonnisesti kukista ja mehiläisistä viime viikonloppuna, poika lähti puhisten kotilomaltaan takaisin nuorisokotiin. Muutama tunti meni ja häneltä tuli tekstari "Chillaa mutsi, en oo tainnut muistaa kertoa, että sillä kaveritytöllä on poikaystävä, eli se on vaan kaveri."

No, se siitä keskustelusta sitten. Ehkä siitä jäi kuitenkin mieleen jotakin tulevaisuuden varalle, koska uusintaa ei ole suunnitteilla. Poika tuli perjantaina käymään kotona, pakkasi tavaransa ja lähti kaveritytölle yöksi. Tuntui oudolta ja samalla hämmästyttävän normaalilta istua iltaa kotona, kun poika oli kaverilla. Seuraavana iltapäivänä poika tuli iloisena kotiin. Olivat valvoneet aamuyöhön saakka ja oli ollut kivaa. Hän myös näytti, mitä oli saanut synttärilahjaksi tytöltä: tietokonepelin ja hassun kamman. Olipa ajattelevaista. Poika vaikutti tyytyväiseltä.

Olin aiemmin viikolla jutellut tytön äidin kanssa, joka vaikutti oikein mukavalta ja tuntui tuntevan poikaamme paremminkin. Olivat kuulemma muutamia kertoja hakeneet poikaa nuorisokodista heille kylään. Ei tarvinnut niitäkään taustoja selvittää. Lapsiamme "vertaillessa" huomasimme, että heillä on samantapainen tausta: erakkoluonteita, masennusta ja taiteellisesti lahjakkaita. Siksi he varmaan viihtyvät niin hyvin yhdessä.

Ilta kului pojan istuessa koneella ja surffatessa farkkumalleja postimyynnistä. Ihanan tavallista! Tuli ne farkutkin siinä riemussa sitten luvattua. Olkapään yli kurkatessani huomasin, että hän chattaili tytön kanssa.

Vanhakantainen minä ei kuitenkaan ihan ymmärrä, että tyttö ja poika voivat olla vain kavereita ja vielä vierailla toistensa luona yötä. Mitähän poikaystävä siitä tuumaa? Tietääkö hän? Parempi kuitenkin, etten ihmettele sitä ääneen, se ei kuulu minulle. Toivon vain, että tämä ystävyys olisi kestävää laatua.

Kohta alkaa valmistautuminen pojan synttäreihin. Vuorossa sukulaisia osa II.