Taas arvotaan: kotipoika vai nuorisokotipoika?

Siis miten saan selville, kumpi voittaa tämän kamppailun: kotipoika vai nuorisokotipoika? Olen itse ihan sekaisin, mitkä hänen jutuistaan ovat todellisia ja mitkä eivät.

Kotipoika ja koulu:
Meillä oli pitkä keskustelu pari viikkoa sitten. Siinä kävi ilmi, ettei poika aio hakea minnekään opiskelemaan, jos ei löydy mitään kiinnostavaa. Hän ei myöskään ole valmis hakemaan tietoa ja keinoja hakea minnekään. Ei kuulemma kiinnosta täytellä mitään lomakkeita.

Kotipoika ja asuminen:
Kysyin pojalta, onko hän miettinyt sitä, että täyttää reilun vuoden kuluttua jo 18v. Juu ei ole miettinyt. Hänen mielikuvituksensa ei riitä niin pitkälle. Kysyin aikooko hän silloin muuttaa omilleen vai tulla kotiin asumaan. Hän voisi muuttaa omilleen, koska huostaan otetuille nuorille on tehty valtavan hienot mahdollisuudet itsenäistymiseen. Se kiinnostaa häntä laimeasti. Intoa laimentaa se, että omilleen pääsee avustettuna vain, jos tulevaisuudelle on tehty kunnollinen suunnitelma. Kunnollinen suunnitelma pitää sisällään mm. rahoitussuunnitelman, opiskelu- tai työsuunnitelman. No, kotiinko sitten? Kerron hänelle, että jos hän haluaa kotiin, on hän sydämellisesti tervetullut. Kerron hänelle myös, että kotiin tulemisessa on myös omat vaatimuksensa. Toistin hänelle sosiaalityöntekijän aikanaan sanoman viisauden: kotiin palaaminen ja asioiden jatkaminen samoin kuin ennen huostaanottoa ei ole mahdollista. Tässä kohtaa poika huudahtaa vihaisena: "mikä saa sut luulemaan, että mä ees tulisin kotiin asumaan?!"

Jaa, mihinköhän hän sitten muuttaisi nuorisokodista? Siihen ei poikakaan oikein tiennyt vastausta.

Nuorisokotipoika ja koulu:
Viime viikolla pidettiin pojan koululla vanhempainilta jatkokoulutuksesta. Menin sinne kuullakseni vararehtorin käsityksen Pojan tilanteesta. Vararehtori oli niin positiivinen kuin olla ja voi. Hän kertoi pojan opiskelleen koulun loppusuoritukset pitkäjänteisesti ja iloisella mielellä. Kuulemma kuin eri poika parin vuoden takaiseen synkistelijään verrattuna. Siis minun poikaniko??? Pääsin puheisiin myös koulun opinnonohjaajan kanssa ja hän kertoi pojan jo käyneen hänen juttusillaan jatko-opiskeluasioista. Whaaat?!? On kuulemma sovittu, että poika tapaa opoa vielä ainakin kerran uudelleen.

Nuorisokotipoika ja asuminen:
Nuorisokodissa on mahdollista osallistua asumisharjoitteluun, joka kestää tietääkseni kuukauden. Tarkkaa aikaa en tiedä, koska pojan vastaus kysyessäni on vakio "en tiiä", vaikka hän tietää. Ei vaan huvita kertoa minulle. No, joka tapauksessa hän on omaohjaajien käsityksen mukaan ollut lievän kiinnostunut tästä mahdollisuudesta kokeilla yksin asumista. Kertookohan poika koskaan meille tästä?

Tuntuu kuin poika olisi rakentanut muurin näiden kahden persoonan välille. Meille hän näyttää vain kotipojan ja synkistelee kotona. Muille näkyy sitten aktiivisempi versio hänestä. Jotenkin olen aina ajatellut, että kotipoika on se aito versio hänestä, koska kotona hänen ei tarvitse esittää mitään. Mutta sitten nämä muut, ulkopuoliset tahot, ovat sitä mieltä, että poika ihan tosissaan aikoo suunnitella elämäänsä eteenpäin.

Minä en voi tehdä asioiden eteen muuta kuin odottaa. Haluaisin kannustaa ja auttaa häntä, mutta poika ei halua.