Ah, verotoimisto muisti kirjeellä perjantaina. Huokailin ääneen ilosta, koska huomasin saavani veronpalautusta 400 euroa. Pieni summa joillekin, mutta minulle hirmuisen suuri. Sillä saa hankittua mukavasti joululahjoja.
P16: Äiti, siis mikä niinku on veroilmoitus?
Ä44: Kun ihmisellä on tuloja, siitä pitää maksaa veroja ja siksi joka vuosi täytetään veroehdotus.
P16: Siis TAAS joku lomake, jota pitää täyttää!!! Kuka sen määrää, että niin pitää tehdä?
Ä44: No, valtio sen kai määrää. Verotuloilla katetaan esim. terveydenhuoltoa, eläkkeitä, työttömyysturvaa jne.
P16: Mitä seuraa, jos ei aio tehdä veroilmoitusta?
Ä44: En tiedä, kun en ole koskaan jättänyt tekemättä, enkä aio jättää tekemättä.
P16: Mä en aio koskaan täytellä mitään tollasia!
Ä44: Jos sulla on tuloja, niin kannattaisi kyllä perehtyä edes päällisin puolin veroehdotukseen.
P16: Ei oo mun ongelma, koska en aio mennä töihin tai ylipäänsä tehdä mitään.
Ä44: Vaikka kuinka pyristelisit kaikkia sääntöjä vastaan, niin et pääse niistä eroon vain kieltämällä ne. Sä saatat nyt luulla niin, että kaikesta voi vaan olla välittämättä, mutta tulet huomaamaan, ettei se mene niin.
P16: (ivallinen naurahdus) Niinhän SÄ luulet!
Poika on 16 vuotias. Ihan kurkusta kuristaa, kun pelkään, että aika loppuu kesken ja hän todella toteuttaa aikeensa siitä, ettei aio tehdä ikinä yhtään mitään. Olen täysin keinoton tässä väännössä. Minulle on sanottu, että "etkö voi sille pojallesi sanoa, ettei tuollainen käy?". Olen sanonut ja olemme käyneet pitkiä keskusteluja aiheesta. Mutta kun toinen ei näe elämää samoin kuin me muut, niin keskustelut ovat tähän mennessä oleet kutakuinkin hyödyttömiä. Ja kuka sen oikeasti päättää, miten hän elämäänsä tulevaisuudessa elää, eiköhän se ole poika itse?
Odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti