Pojan tämän kesän viimeinen virallinen kotikesäloma alkaa olla lopuillaan. Tällä kertaa vietettiin viikko vuokramökillä tässä melko lähellä. Meillä on tapana joka kesä vuokrata mökki tai huvila jostakin päin Suomea. Viime vuosina se on kuitenkin vuokrattu poikkeuksetta Uudenmaan alueelta, alle 2 tunnin matkan päästä kotoa. Tämä ihan siksi, että jos pojan kuuluisa pinna katkeaa kesken kaiken, on lyhyt matka palata kotiin.
Ei katkennut, se pinna meinaan. Poika sinnitteli meidän ja koiran kanssa koko viikon. Vähän huono se on ulkoilemaan, mutta kaikkea ei voi saada: kaiketi sillä ikuisella löhöämisellä ja ajoittaisella laiturin nokassa istuskelulla oli jokin hyvä tarkoitus. Ja se luuri! Se on todellakin kasvanut nuoren miehen käteen kiinni. Hän on ottanut äänen pois luuristaan, mutta pitää siinä kuitenkin värinää päällä, ettei missaa ainoatakaan Facebook-päivitystä tai tekstaria. Käytännössä puhelin surisee vähän väliä, myös öisin.
Poika kävi isänsä kanssa pariin otteeseen ajamassa motocrossia, ne olivat mökkiloman kohokohdat varmaan hänelle. Koiraakin hän ulkoilutti muutamaan otteeseen. Iltaisin katsottiin telkkua, leffoja tai lueskeltiin.
Kyllähän me sen lapsen kanssa jotain myös puhuttiin ja loppuviikkoa kohden enemmänkin. Ollaan näiden pidempien lomien alussa aina ensin vähän jäykkinä ja totutellaan toisiimme. Sitten loppuviikosta jo kinataan ja höpistään normaalisti. Hiljainen se poika kyllä on, se huolestuttaa välillä.
Lopulta hän kertoi myös tyttöasiaa, mutta siitä tulee niin pitkä vuodatus, että laitan seuravaan juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti