Sosiaalitoimen hyväksi sanottava...

Mediassa on kohuttu kuluneen vuoden mittaan sosiaalitoimen tehottomuudesta ja kykenemättömyydestä tehdä nopeita päätöksiä. Jutut ovat olleet ihan kamalia ja sympatiani ovat täysin kovia kokeneiden lasten puolella. Kenenkään ei omassa perheessään pitäisi koskaan kokea pelkoa, väkivaltaa tai ahdistelua.

Meidän perheen tilanne ei toki ylitä uutiskynnystä millään saralla, eikä tilanne ole missään vaiheessa päässyt niin pahaksi, että kenenkään henki olisi ollut vaarassa. Siitä huolimatta muutama sana sosiaalitoimen hyväksi:

Perhettämme on sosiaalitoimessa kohdeltu koko ajan asiallisesti. Apua on ollut mahdollista saada sekä pojalle että meille vanhemmille. Meille on oltu ystävällisiä, poikaa on kuunneltu, nuorisokoti valittiin huolellisesti ja meidät on pidetty ajantasalla säännöllisillä tapaamisilla. Yhteyksiä meihin vanhempiin on pidetty tärkeinä ja kotilomat toteutuvat säännöllisesti.

Missään vaiheessa meille ei ole vihjailtu huonosta vanhemmuudesta tai oltu muutenkaan epäasiallisia. Pikemminkin meitä on kannustettu ja kehuttu rohkeudesta tehdä vaikeita päätöksiä.

Se, että tunnemme olevamme huonoja tai epäonnistuneita vanhempia, johtuu ihan itsestämme ja siitä, miten meidät on kasvatettu ajattelemaan. Me ja vanhempamme on kasvatettu siten, ettei pienikään epäonnistuminen saisi näkyä ulos ja perheen vaikeat asiat käsitellään vain perheen kesken. Apua ei tule pyytää, varsinkaan viranomaisilta.

Olen todella tyytyväinen, että uskalsimme lopulta hakea apua ja myös saimme sitä. Jos jotain hiukkasen kadun niin sitä, että itse en tarttunut toimeen vähän nopeammassa aikataulussa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että riippuu täysin pojasta itsestään, millaiseksi hänen elämänsä muodostuu. Vielä ei huiman hienoa tulevaisuutta ole tiedossa, mutta elämme toivossa, että jossakin vaiheessa...