Pojalla ja kumppaneilla oli eilen viimeisen päälle iloinen kouluneuvottelu. Ensimmäistä kertaa ikinä! Viime vuosina nämä keskustelut ovat sujuneet enemmän tai vähemmän riitaisissa merkeissä: opettajat ”haukkuu” ja poika vihaa ja on välinpitämätön.
Itse en päässyt paikalle, mutta ei huolta, väkeä oli silti enemmän kuin tarpeeksi: poika, isä, nuorisokodin omaohjaaja, opettaja, vararehtori ja kuraattori. Viimeisen viikon-kahden aikana poika on tsempannut rästinelosia hyvään tahtiin. Opettaja hieman harmitteli, että pojan ”herääminen” tapahtui näin viime tipassa. Ei kuitenkaan ole syytä valittaa vaan pikemminkin juhlia sitä, että 9 kurssista saadut neloset ovat vähentyneet huomattavasti. Arvio oli, että rästiin saattaisi jäädä 4-5 nelosta. Jos poika jaksaa vielä loppuajan yrittää, niin rästejä jää vieläkin vähemmän.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että poika on kaikesta motivaation puutteestaan huolimatta käynyt koulussa ja saanut asioita hoidettua. Tekisi mieleni jo juhlia, mutta ikuisena pessimistinä jätän sen siihen, kun päästötodistus todella on pojan hallussa. Eikä haittaa, vaikka siihen menisi aikaa, kunhan jossain vaiheessa kesää/syksyä. Kaikesta tästä innostuneena suunnittelin pojalle lahjakortin, jossa on toivoakseni 4 hänelle mieluisaa lahjaa, joista hän saa valita 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti