Onko sinulla läheisiä, jotka saavat sinut tuntemaan syyllisyyttä? Minulla on, mutta onneksi ei montaa.
Syyllisyyttä aiheuttavat ystävät ovat sellaisia, että sinulle tulee syyllinen olo aina, kun ystävä vaikuttaa vihaiselta, hiljaiselta, pahantuuliselta tai masentuneelta. Olosi on paha ja syyllinen täysin riippumatta siitä, johtuuko läheisesi mökötys oikeasti sinusta vai ei.
Ystävä mököttää ja heti luulet tehneesi tai sanoneesi jotakin, jota ei olisi pitänyt. Kelaat hetkiä taaksepäin ja mietit, että olikohan se tämä tai tuo juttu, joka sai hänet pahalle päälle. Kuitenkaan et voi kysyä, että mikä hätänä, kun varsinaisesti mitään ei ole sattunut. Et voi myöskään pyytää anteeksi, koska et tiedä, mitä olet tehnyt.
Itse olen luonteeltani sellainen, etten kestä selittämätöntä hiljaisuutta ja mökötystä. Haluan asiat selviksi heti. Haluan tietää, jos minä olen aiheuttanut pahaa mieltä jollekin ja korjata asian kuntoon. Jotkut eivät vain saa suutaan auki ja sano suoraan, että ”hei, nyt potuttaa!”. Itse luulen, että naamastani paistaa kilometrin päähän, jos asiat eivät ole kunnossa. Useimmiten kaikki myös kuulevat sen, sillä en juurikaan pidä asioita sisälläni vaan puhun ne heti ulos.
Tällaiset ihmiset pitäisi voida jättää. Mutta entä jos kyse on henkilöstä, jonka näet joka päivä joka tapauksessa. En haluaisi myöskään tuntea, että tietyn henkilön seurassa minun pitäisi jotenkin tarkkailla omaa käytöstäni tai jännittää. Ystävät voin valita, mutta on koko joukko ihmisiä, joiden kanssa vain pitää tulla toimeen tykkäsi tai ei.
Tämä päivä on täynnä syvällistä pohdintaa…
Syyllisyyttä aiheuttavat ystävät ovat sellaisia, että sinulle tulee syyllinen olo aina, kun ystävä vaikuttaa vihaiselta, hiljaiselta, pahantuuliselta tai masentuneelta. Olosi on paha ja syyllinen täysin riippumatta siitä, johtuuko läheisesi mökötys oikeasti sinusta vai ei.
Ystävä mököttää ja heti luulet tehneesi tai sanoneesi jotakin, jota ei olisi pitänyt. Kelaat hetkiä taaksepäin ja mietit, että olikohan se tämä tai tuo juttu, joka sai hänet pahalle päälle. Kuitenkaan et voi kysyä, että mikä hätänä, kun varsinaisesti mitään ei ole sattunut. Et voi myöskään pyytää anteeksi, koska et tiedä, mitä olet tehnyt.
Itse olen luonteeltani sellainen, etten kestä selittämätöntä hiljaisuutta ja mökötystä. Haluan asiat selviksi heti. Haluan tietää, jos minä olen aiheuttanut pahaa mieltä jollekin ja korjata asian kuntoon. Jotkut eivät vain saa suutaan auki ja sano suoraan, että ”hei, nyt potuttaa!”. Itse luulen, että naamastani paistaa kilometrin päähän, jos asiat eivät ole kunnossa. Useimmiten kaikki myös kuulevat sen, sillä en juurikaan pidä asioita sisälläni vaan puhun ne heti ulos.
Tällaiset ihmiset pitäisi voida jättää. Mutta entä jos kyse on henkilöstä, jonka näet joka päivä joka tapauksessa. En haluaisi myöskään tuntea, että tietyn henkilön seurassa minun pitäisi jotenkin tarkkailla omaa käytöstäni tai jännittää. Ystävät voin valita, mutta on koko joukko ihmisiä, joiden kanssa vain pitää tulla toimeen tykkäsi tai ei.
Tämä päivä on täynnä syvällistä pohdintaa…
1 kommentti:
Sinulla on hieno blogi. Tämä teksti, jonka juuri luin, on kuin suoraan omasta elämästäni. Toivotan sinulle jaksamista ja voimia. Tuollainen tilanne ei ole helppo.
Lähetä kommentti