Kiitos äiti, että jaksat aina kuunnella, olla myötätuntoinen ja kannustava, kun painin elämän haasteiden parissa. Kiitos, että olet pitänyt yhteyttä poikaani ihan samaan tapaan kuin ennen hänen masennustaan. Kiitos, että soitat pojalleni säännöllisesti kysyäksesi kuulumiset ja tarkistaaksesi, joko hän on alkanut käydä koulua joka päivä. Kiitos, että tarjosit hänelle paikkaa luonasi siltä varalta, että koulu alkaisi sujua toisella paikkakunnalla. Kiitos, että puhut meidän kanssa aina kaikesta, hyvistä ja pahoista jutuista, vaikka nuoremme olisi kuulolla.
Olet yksi harvoista, joka suhtautuu meihin ja poikaani samalla tavalla kuin aina ennenkin. Olet harvoja, joka tietää ja ymmärtää, että poikaani saa kovistella ja häneltä saa kysyä vaikeitakin juttuja, kunhan osoittaa aitoa kiinnostusta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti