Hoitoneuvottelun satoa:
Läsnä: meidän perhe, lääkäri, pojan sairaanhoitaja, perheen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, pojan ammatillinen tukihenkilö.
Kokoonnuimme hoitoneuvotteluun nuorisopsykiatrian poliklinikalle tiistaina. Kävi ilmi, että poikamme ei haluaisi enää käydä koko polilla, vaikka kyllä suostuu ottamaan masennuslääkkeensä.
Sosiaalityöntekijä vaikutti jo kyllästyneeltä meidän koko perheeseen, sillä uhkaili ottaa pojan tukihenkilön pois samantien ja jättää hoidot kokonaan psyk.polin vastuulle. Tätä vastustimme, sillä meidän vanhempien mielestä sekä mielenterveyden hoitoa että sosiaalitoimen tukitoimia tarvitaan. Huostaanottamista kaikki pitivät viimeisenä vaihtoehtona, lisäapua suositeltiin.
Meille varattiin ensi viikoksi lääkäriaika, jossa kartoitetaan pojan lääkitys uudelleen ja katsotaan, mitä tukitoimia hän voisi ottaa vastaan. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että pojan pitää alkaa käydä sairaanhoitajalla joka viikko entisen joka toinen viikko sijaan. Poika suostui pitkin hampain. Lisäavuksi suositeltiin myös 2 viikon hoitojaksoa avo-osastolla(=päivät osastolla, yöt kotona), jossa voitaisiin seurata mahdollista uutta muunneltua lääkitystä. Meidän vanhempien mielstä tukitoimet kuulostivat hyvältä. Poika vähät välitti. Toivomme silti, että saisimme hänet suostuteltua avo-osastojaksoon.
Sosiaalityöntekijä kertoi hiukan yllättäen, että tukitoimet sos.toimen taholta lopetetaan tämän vuoden lopussa. Olimme hämmästyneitä ja ihan puulla päähän lyötyjä. Eli annetaan pojan vaan syrjäytyä...sillälailla! Kunhan saan taas voimia kokoon, laitan palautetta isolla P:llä sosiaalityöntekijälle.
Sitten tuijotettiin taas äitiä, joka tapansa mukaan itki ja ryysti. Pyydettiin tulemaan sairaanhoitajan vastaanotolle puhumaan pojasta kahden kesken ja päästelemään höyryjä.
Läsnä: meidän perhe, lääkäri, pojan sairaanhoitaja, perheen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, pojan ammatillinen tukihenkilö.
Kokoonnuimme hoitoneuvotteluun nuorisopsykiatrian poliklinikalle tiistaina. Kävi ilmi, että poikamme ei haluaisi enää käydä koko polilla, vaikka kyllä suostuu ottamaan masennuslääkkeensä.
Sosiaalityöntekijä vaikutti jo kyllästyneeltä meidän koko perheeseen, sillä uhkaili ottaa pojan tukihenkilön pois samantien ja jättää hoidot kokonaan psyk.polin vastuulle. Tätä vastustimme, sillä meidän vanhempien mielestä sekä mielenterveyden hoitoa että sosiaalitoimen tukitoimia tarvitaan. Huostaanottamista kaikki pitivät viimeisenä vaihtoehtona, lisäapua suositeltiin.
Meille varattiin ensi viikoksi lääkäriaika, jossa kartoitetaan pojan lääkitys uudelleen ja katsotaan, mitä tukitoimia hän voisi ottaa vastaan. Lääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että pojan pitää alkaa käydä sairaanhoitajalla joka viikko entisen joka toinen viikko sijaan. Poika suostui pitkin hampain. Lisäavuksi suositeltiin myös 2 viikon hoitojaksoa avo-osastolla(=päivät osastolla, yöt kotona), jossa voitaisiin seurata mahdollista uutta muunneltua lääkitystä. Meidän vanhempien mielstä tukitoimet kuulostivat hyvältä. Poika vähät välitti. Toivomme silti, että saisimme hänet suostuteltua avo-osastojaksoon.
Sosiaalityöntekijä kertoi hiukan yllättäen, että tukitoimet sos.toimen taholta lopetetaan tämän vuoden lopussa. Olimme hämmästyneitä ja ihan puulla päähän lyötyjä. Eli annetaan pojan vaan syrjäytyä...sillälailla! Kunhan saan taas voimia kokoon, laitan palautetta isolla P:llä sosiaalityöntekijälle.
Sitten tuijotettiin taas äitiä, joka tapansa mukaan itki ja ryysti. Pyydettiin tulemaan sairaanhoitajan vastaanotolle puhumaan pojasta kahden kesken ja päästelemään höyryjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti