Asiasta kukkaruukkuun: työkavereista

Välillä vähän muuta asiaa. Minulla oli parin vuoden ajan ilo ja kunnia tehdä töitä todella ihanan työkaverin kanssa. Valitettavasti veri veti kaukomaille ja menetin hänet matkakuumeelle tammikuun lopussa.

Koska työni tehdään kahden hengen tiimillä, on ensiarvoisen tärkeää, että työparin kanssa tulee toimeen. En tarkoita, että tarvitsee olla parhaat kaverit, mutta töihin on mukava tulla iloisella mielellä.

Minulla kävi uuden työparin suhteen ensin kurjasti. Esimieheni panttasi ja hautoi työpaikkailmoitusta niin viime tinkaan, että ehdin alkaa kehitellä itselleni burnouttia -ihan varmuuden vuoksi. Sitten uusi työkaveri saatiin lopulta pikaisten haastattelujen jälkeen ja tuli hetkeksi tunne, että tuliko tätä nyt mietittyä ja harkittua ollenkaan kunnolla...hmmm! Itse olen kyllä näissä asioissa sitkeä sissi, joten ajattelin, että oli millainen vain, niin eihän "se" kanssani työpäivän jälkeen sentään kotiin tule.

Aikaisempi työkaverini oli kyllä ennakkoon mainostanut tätä ehdokasta erittäin pätevänä ja mukavana henkilönä. Tjaah...mitenkähän lie. Nyt täytyy kyllä sanoa, että exä oli NIIN oikeassa kuin suinkin. Tulen töihin miltei riehakkaana: millehän jutuille tänään nauretaan? Hitunen luovaa hulluutta ja lievä adhd ovat vain suotavia ominaisuuksia onnistuneelle työkaveruudelle.

Niin, siitä syystä olen tämän jutun oheen laittanut ihanaisen Reetun kuvan. Parahin kollegani kyllä arvaa miksi. Joskus hyvä tuuri osuu työelämään, seuraavaksi ehkä kotielämään.

Työhuoneessamme istuu myös kolmas henkilö, joka tekee vähän erilaisia töitä. Hän on myös ihan supermukava, vaikka sääliksi käy joskus, kun remuamisemme ylittää desibelirajat. Onneksemme olemme saaneet hänet mukaan kaikenlaiseen hassutteluun. Varsinkin loppuviikkoa kohden jutut vain paranevat.

Siltä varalta, että isot pomot lukevat tätä: teemme töitä todella tehokkaasti!