Isänpäivätoivotukset rakas ystäväni

Minulla on elämässäni paljon kamuja ja tuttavia, mutta oikeasti vain ihan pari sydänystävää. Mielestäni sydänystävä on sellainen, jonka kanssa on tunne, että voi soittaa tai tavata milloin vaan. Sellainen, jota ei välttämättä tapaa koko ajan, vaan voidaan nähdä harvakseltaankin. Silti aina tavatessa on sellainen tunne, että on mukavaa yhdessä ja luottamuksellista. Sydänystävä tietää sanomatta, että olen kiintynyt häneen ja voimme luottamuksella keskustella ilman pelkoa juorujen leviämisestä.

Itse toivon olevani sydänystävä joillekin. Sitä, olenko hyvä sellainen, en aina tiedä itse. Omasta mielestäni olen luotettava ja myötätuntoinen sydänystävä sille, joka minut huolii. Itsetuntoni ei ole tällä saralla kovin hyvä. Välillä on tunne, että en kelpaa. En ole täydellinen: usein työpäivän jälkeen olen väsynyt ja en jaksa muuta kuin raahautua kotiin odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Välillä onnistun suoraan töistä menemään tapaamiseen ja silloin olen iloinen, että jaksoin. En juuri koskaan soittele ystäville kysyäkseni kuulumisia ja jopa oma äitini toruu minua siitä ihan kuukausittain. 

Arvostan sitä, että voimme tavata livenä tai kirjoitella toisillemme pitkiä sähköposteja. Haluan tavata ystäviäni usein, mutta monesti se jää vain haluamiseksi, sillä työviikot vievät minusta kaiken reippauden. Niinpä olen usein kotona vain miettimässä lämmöllä ystäviäni, kun en ole saanut aikaiseksi soittaa tai tavata.

Oloni on välillä yksinäinen, mutta siltikään en aina jaksa järjestää rientoja. Lähden usein yksin ikkunaostoksille ja kävelylle, vaikka voisin pyytää kaveria mukaan. Se vaan jää tekemättä, kun kaverihan saattaisi torjua minut ja olla kiireinen. Asioiden aikaansaaminen näyttää olevan heikkouteni.

Minulla on ystävä, jota ihailen hiljaa. Hän on ollut tyttärelleen sekä äiti että isä koko tämän lapsuuden ja nuoruuden ajan. Hän on hoitanut vaikeaa roolia rakastavasti ja menestyksellä, välillä kyynelehtien, mutta kuitenkin aina lopulta onnistuen. Ja kaiken tämän ilman suurempaa tukiverkostoa. Mielestäni hän olisi ansainnut mitalin, mutta tyydyn vain mainitsemaan tämän tässä blogissa.

Hyvää isänpäivää kaikille!