Hyvät ja huonot uutiset

Mulla on ihana, ajoittain tuskainen poika. Hän seurustelee vakituisesti mukavan tytön kanssa. Nyt kun "honeymoon" on ohi, eli he ovat seurustelleet reilut puoli vuotta, on tullut vierestä seurattua erinäisiä erimielisyyksiä ja tappeluita. Ensin mieleeni nousee kiitollisuus siitä, ettei tarvitse enää kokea teiniaikojen sydänsuruja ja tuskaa. Muistan, kuinka aikoinaan maailma kaatui, jos tuli riideltyä poikaystävän kanssa. Sitä itkua ja hammasten kiristelyä! Nykyään näyttäisi olevan ihan samanlaista.

Olemme viimeaikoina, myös eilen, keskustelleet pojan kanssa henkeviä kaiken maailman asioista. Olen todella tyytyväinen, että hän luottaa minuun niin paljon, että viitsii valottaa tuntemuksiaan, iloja ja suruja. Hän pelkää edelleen olevansa "hullu", koska reagoi joihinkin asioihin todella voimakkaasti. Minusta tuntuu, että tunteiden vuoristorata alkaa vasta nyt valjeta hänelle. Olihan hänen tunteitaan turruttamassa usean vuoden ajan masennuslääkkeet. Kun lääkkeiden vaikutus on hälvennyt, niin tietenkin tunteet tulevat esiin voimakkaampina kuin ennen. Poikani vierastaa sitä. Hän kertoi saavansa ihan kuin "kohtauksia", jos jokin tärkeä asia vaivaa mieltä. Hänen hengityksensä kiihtyy, sydän pamppailee ja tekee mieli hyppiä tasajalkaa saadakseen vaivaavan asian selvitettyä HETI. Ja usein hän alkaakin selvittää asiaa samantien. Tällä hetkellä selvittelyä on useaan otteeseen vaatinut hänen ja tytön välinen suhde.

Eilen illalla tällaisen henkevän keskustelun jälkeen katsoimme yhdessä Hyvät ja huonot uutiset. Tätä ohjelmaa saan hänet aina seurakseni katsomaan. Ohjelman aikana vilkuilen poikaa salaa, kun hän nauraa panelistien jutuille. Siitä tulee hyvä mieli meille kummallekin.