Jokin vaivaa poikakultaa

Olisi todella mielenkiintoista päästä ajoittain pojan pään sisälle katsomaan, millainen kaaos siellä vallitsee. Koska se ei ole mahdollista, on minun tyytyminen ulkoisten merkkien tulkitsemiseen.

Poika tuli tänään kotilomalle su-ti ja ajattelin, että se olisi hänestäkin mukavaa. Varmaan kotilomat ovatkin hänelle mieluisia, en minä sitä, mutta kun TAAS näen, että häntä vaivaa jokin. Ties vaikka vaivaisi useampikin asia, mutta kun ei tyyppi puhu mitään.

Olemme juuri tulleet viiden päivän lomalta pojan isän kanssa ja olin jotenkin ajatellut, että poikaa kiinnostaisi kuulumiset. Ei kiinnosta, ei kysynyt edes, miten matka meni. Itse saan tyrkyttää hänelle matkakertomuksiani, jos jaksan. On vaikeaa olla iloinen ja kertoilla lomastaan, kun toinen istuu vain naama norsun v*tulla tietsikan äärellä. Tuliaisnamit kelpaavat kyllä ja eihän niistä tarvitse edes kiittää, senkun pistelee poskeensa vaan. Nyt joku ajattelee, ettei poikaa kiinnosta meidän lomat, kun ei itse saanut olla mukana. Tarjosimme hänelle kyllä mahdollisuutta lähteä mukaan, mutta hän ei halunnut. Että niin.


Mies huomasi saman potutusfiiliksen pojalla kuin minäkin. Hän päättää lähteä lähistölle vanhempiensa luo ja voi vähän tuuletella ajatuksiaan. Mihin minä voisin mennä, kun en muuta halua kuin olla kotona ja mieluiten viihtyä siellä? Kotona istua tönöttää myös poika, jonka synkkä hiljaisuus kuristaa kurkkuani. Ahdistaa niin vietävästi, mutta en nyt jaksa alkaa puhua. Ollaan vaan, omissa oloissamme, eri huoneissa ja synkistellään. Siinä me olemme taitavia!

Itsellä kasvaa otsaan kovaa vauhtia sellainen tappi, että asioita on ennen pitkää alettava selvittelemään, vaikka sitten riidan kanssa. Mutta en vielä, onhan sunnuntai ja haluan nauttia viimeisestä vapaapäivästä ennen huomenna alkavaa ankeaa arkea. Kaivan valkkaria jääkaapista ja kirjoitan sunliirumitlaarumit tähän.

Niin, niiden aiempien kouluhehkutusten vastapainoksi vähän faktaa: pojan piti viime maanantaina osallistua erään koulun avoimien ovien päivään. Kyseessä on se oppilaitos, johon hän hoitoneuvottelussa kertoi hakevansa. Hän oli lähtenyt koululle ja jopa käynyt viittä vaille paikalla, kun olikin päättänyt olla menemättä. Oli ilmeisesti alkanut ahdistaa...tai hän ei osannut kuvailla minulle sitä tunnetta, mutta tulkitsin näin. Ei ole helppoa yrittää miellyttää kaikkia ja yrittää täyttää odotuksia, kun oma mieli on myllerrystä täynnä. Selviääkö hän koskaan epävarmuudestaan ja vastahakoisuudestaan?

Olen saanut nuorisokodista tietää, että pojan pitäisi tulevalla viikolla täyttää yhteishakukaavakkeet koulunsa opon kanssa. Kun kysyn asiasta pojalta hän sanoo ärtyneenä, ettei mitään tapaamista ole sovittu. Joku nuorisokodissa on käsittänyt väärin.

Kotipoika johtaa nuorisokotipoikaa 1-0 tällä hetkellä.