Pojan yksinäisyys näkyy Facebookissa
13.1.2014:"Mulla ei kirjaimellisesti ole muuta elämää kun pelaaminen, internetselain, notepad ja nukkuminen. 1,5/5"
Kommentit:
FB-kaveri 1: - "Entas motocross ja syominen ? Nostaa ainakin 2/5: en"
Pojan kommentti: - "niin kesalla. ja joo syominen mutta sen mainitseminen kuulostaa aika laskilta. 2/5 kesasin."
18.1.2014:
"Ois kiva jos mulla olis kavereita"
Kommentit:
Pojan lisäkommentti: - "niinkun ihan oikeesti kun ei oo ollut ala-asteen jalkeen"
FB-kaveri 2: - "on sul"
Pojan kommentti: - "ai jos oon aina melkeen yksin? joo, pelkka virtuaalinen kanssakayminen ei riita mulle. en oo muualla "tekemisissa" ihmisten kanssa kun netissa."
FB-kaveri 2: - "haha vooi Xx <3"
Pojan kommentti: - "no mita"
FB-kaveri 2: - "en tiiä, tuut joku pv moikkaa meit! :D"
Pojan kommentti: - "nii saa naha tapahtuuko niinkaan"
FB-kaveri 2: - "miks ei? :D"
Pojan kommentti: - "koska kummiskin unohat niinkun kaikki muutkin aina."
FB-kaveri 2: - "no enhän mä ny sinua!"
FB-kaveri 3: - "tuu joku pv UJ"
FB-kaveri 4: - "http://www.youtube.com/watch?v=nTqT5x4CFuE "
FB-kaveri 5: - "No voihan masis. Jos niitä kavereita on pakko olla, hanki vaikka mielikuvituksellisia. Ei ainaskaan unohtelis sua, vaan toisinpäin. :X"
FB-chat minun ja pojan välillä 19.1.2014:Minä:
Moikka Poika!
Mulla tuli surullinen olo sun puolesta, kun olit yöllä laittanut tuon kaveri-päivityksen. Älä kiltti suutu mulle, että lähetän tämän viestin.
Huomaatko, että siellä on nyt ainakin kaksi potentiaalista ystävää kommentoinu? 2 ja 3. Mikä estää sua nyt tai ens viikolla soittamasta niille ja kerrot, että haluat mennä niillä käymään. Sanoisit, että "keittäkää kahvit!!!", jooko?
Mun suurin toive on, että sä rohkaiset mieles ja alat ottaa kontaktia muihin. Mikä estää esim. soittamasta 4:lle ja kysymästä, pääsetkö vaikka niiden bänditreenejä kattomaan?
Jos mä vaan voisin, haluaisin sulle kaveriksi, mutta en voi, koska oon sun äiti. Mä rakastan sua ja toivon, ettet vastaa tähän mitään ilkeää.
-Ä-
Poika:se estaa etta oon yrittanyt niin monta kertaa jo ja mua on vaan valtelty etten haluu enaan tuntea semmosta
jos ne haluaa olla mun kanssa niin sanokoon ite
Äiti:Minusta näyttää, kuin nää kaksi yrittäisi juuri sitä kertoa sulle, että olisivat halukkaita olemaan sun kavereita. Antaisit niille mahdollisuuden?
Poika:no niin annankin. sanoisivat vaa millon ja missa.
Äiti:Jos joku kaveri pyytää sua kylään tai ulos, niin sanotko joo? Vai alkaako sua jännittää niin, että sanotkin ei, koska pelkäät, ettei se(ystävyys) onnistu?
Poika:en
1 kommentti:
Kyllä, kyllä mulla oli kerran sellainen työkaveri, jota kuvailit. Hän sai minut pelkällä läsnäolollaan niin ahdistuksen valtaan, että en halunnut lopulta olla hänen kanssaan samassa vuorossa ollenkaan.
Ja poikasi tunteista....En tietenkään tunne häntä enkä sinuakaan, mutta kun ihminen tarpeeksi monta kertaa torjutaan, sitä alkaa uskoa, ettei vaan kelpaa koskaan ja että jos hetkeksi "kelpuutetaankin", niin kun löytyy joku "parempi", niin heti käännetään selkä.
En tietenkään tiedä, tuntuuko pojastasi siltä, mutta minusta on tuntunut siltä monta kertaa.
Lähetä kommentti