- kaikki nimet muutettu
Hoitojakso 30.3.-1.6.2011, xx-sairaala, nuorisopsykiatrinen osasto xx
Diagnoosi F32.2 Vaikea-asteinen masentuneisuus
14-vuotias peruskoulun 7. luokkalainen poika, joka tulee tutkimus-/hoitojaksolle eristäytyneisyyden, alavireisyyden ja itsetuhoajatuksien, kouluunmeno-ongelmien sekä kotona tulleiden aggressiokohtausten vuoksi. Terveyskeskuslääkäri xx xx tapasi nuorta 29.3.2011 kotikäynnillä Jeri-työryhmän kanssa vanhempien läsnäollessa. Psykiatri xx xx asetti potilaan tarkkailuun xx sairaalassa ja potilas siirtyy nyt tarkkailussa nuorisopsykiatriselle osasto xx:lle. Potilaalla ei ole aikaisempaa lasten-/nuorisopsykiatrista hoitokontaktia, mutta Jeri-työryhmä on tavannut potilasta hänen jäätyään tammikuusta 2011 pois koulusta.
Potilas on vanhempiensa ainoa lapsi. Potilaan isä on koulutukseltaan xx ja xx. Isä toimi pitkään työnjohtajana. Tällä hetkellä isä on xx töissä. Potilaan äiti toimii xx. Potilaan isä kertoo olleensa n. 20-vuotiaana 3-4 kuukauden ajan masentunut. Masentuneisuus meni ohi itsestään. Isä kertoo, että hänen huomattavasti nuorempi veljensä sairastui 18-vuotiaana masentuneisuuteen ja on viettänyt eristäytynyttä elämää.
Äidin raskausaika sujui hyvin. Xx syntyi n. viikon yliaikaisena. Imukuppisynnytys pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi. Syntymämitat: xxxx. Apgar-pisteet 9. Potilaan äiti kertoo olleensa hyvin epävarma äitiydestään ja vauvan tarpeista. Äiti kertoo kokeneensa imettämisestä suuria paineita. Imetys onnistui 3 kuukauden ajan, kunnes maidontuotanto ehtyi. Xx:lla oli vauvana pitkään oksentelua/pulauttelua, josta äiti oli huolissaan. Isä kertoo ottaneensa xx:n vauva-ajan rennommin. Äiti kertoo asettaneensa itselleen suuria vaatimuksia äitinä olemiseen ja kun ei mielestään vaatimuksiaan pystynyt täyttämään, uupui ja masentui. Äiti kertoo saaneensa masennukseen apua neuvolasta. Äiti palasi töihin 6 kuukauden äitiysloman jälkeen, jonka jälkeen isä jäi kotiin hoitamaan Xx:a, kunnes hän meni tarhaan 1v ja 4 kk iässä. Tarhaan mennessä Xx jo käveli ja jutteli jonkun verran. Äiti muistelee, että Xx:n ollessa 2-vuotias, kommunikoinnin helpotuttua, äiti alkoi ymmärtää paremmin lapsensa tarpeita.
Xx:lla oli korvatulehduskierteitä pienenä, jonka vuoksi korvat putkitettiin ja leikattiin kitarisat.
Temperamentiltaan Xx on vanhemmilta tulleen tiedon mukaan ollut ujo ja varovainen lapsi. Tarhassa Xx seurasi toimintoja aluksi vierestä, ennenkuin rohkaistui menemään leikkeihin mukaan. Tarha vaihtui kertaalleen muuton yhteydessä ja ryhmän vaihtaminen sujui ongelmitta.
Vanhempien mukaan Xx on ollut aina melko yksinäinen ja kavereita on ollut niukasti. Xx:lla oli kaksi hyvää ystävää ala-asteella, jotka muuttivat kauemmaksi ja yhteydenpito katkesi. Koulunkäynti on sujunut Xx:lta helposti, ilman suurempia ponnisteluja ja numerot ovat ala-asteella olleet hyviä. Xx kieltää, että olisi koskaan tullut koulussa kiusatuksi. Xx on pienestä pitäen ollut kiinnostunut mopoista. 9-10-vuotiaana sai oman motocrosspyörän. V. 2008 lähtien on harrastanut motocrossia aktiivisesti isän kanssa. Tästä harrastuksesta Xx:lle ei ole tullut kavereita.
Peruskoulun 8. luokalle siirryttäessä tuttu luokka hajosi. Xx tutustui uusiin poikiin, mutta yhteydenpitoa ei koulun jälkeen kavereiden kanssa ollut. Vähitellen kouluun lähtemisestä tuli yhä vaikeampaa ja vuodenvaihteen 2010-2011 jälkeen Xx jätti menemättä kouluun. Vanhemmat huolestuivat potilaan alkaessa vähitellen eristäytyä huoneeseensa ja lakatessa puhumasta vanhemmilleen. Potilas vietti kotona paljon aikaa tietokoneella. Vanhempien yrittäessä rajoittaa Xx:n tietokoneen käyttöä(2-3 viikkoa ennen osastojakson alkua), Xx viilsi olohuoneen tapetteja ja nojatuoleja ja teki muuta vahinkoa. Vanhempien mielestä selkeät murrosiän merkit ovat alkaneet samoihin aikoihin poikkeavan käytöksen kanssa. Vanhempien mukaan äiti ja Xx riitelivät jatkuvasti. Isän kanssa ei yhteenottoja ollut.
Hoidon tulos:
Osastolle tullessaan potilas oli olemukseltaan ja äänensävyltään voimakkaasti masentuneen oloinen. Puhui hiljaisella äänellä. Spontaanisti ei itse kertonut tilanteestaan, mutta vastaili lyhyesti kysymyksiin. Kielsi ajankohtaiset itsetuhoiset ajatukset. Sanoi vihaavansa vanhempiaan, koska "he määräilevät potilaan tekemisiä". Koulusta poisjäännin syyksi ei osannut sanoa muuta kuin sen, että "koulussa on tylsää". Kielsi, että olisi joutunut koulukiusatuksi. Oli itkuisen, ahdistuneen oloinen. Kielsi, että hänellä olisi mitään ongelmia. Ei halunnut jäädä sairaalahoitoon. Tapaamisessa oli realiteeteissa. Suhtautui vanhempiinsa vihamielisesti, eikä halunnut tavata heitä.
Jouduttiin tekemään tahdosta riippumaton hoitopäätös ja jouduttiin jatkamaan tahdosta riippumatonta hoitoa koko tutkimus-/hoitojakson ajan potilaan hoitomyöntyvyyden puutteen vuoksi.
Tulovaiheessa potilas sai BDI-kartoituksesta pisteitä 30 vaikeaan masennukseen viitaten, mikä sopi myös potilaan kliiniseen kuvaan. Potilas koki itsensä koko ajan ärsyyntyneeksi. Koki menettäneensä kiinnostuksen muita ihmisiä kohtaan eikä halunnut olla muiden ihmisten parissa. Kertoi vihaavansa kaikkia. Aloitekyvyn heikkenemistä. Keskittymiskyvyn vaikeutta. Koki itsensä hyvin huonona("vihaan itseäni"). Näki tulevaisuutensa toivottomana.
Osastolle tuloa edelsi unirytmin käänteisyys. Aloitettiin melatoniinilääkitys. Unen katkonaisuuden vuoksi lääkityksen annosta jouduttiin nostamaan. Masentuneisuuteen aloitettiin 12.4.2011 Seronil-lääkitys. 4.5.2011 saa BDI:ssä enää 15 pistettä, 9.5.2011 10 pistettä ja kotiutuspäivänä 6 pistettä. Hoitojakson aikana potilaan masennusoireiden voi katsoa poistuneen.
Potilaan mielialassa ja toimintakyvyssä tapahtui osastohoidon aikana huomattava muutos. Ensimmäisen viikon ajan potilas oli eristäytynyt omaan huoneeseensa ja oli alakuloinen ja ahdistunut. Viikon kuluttua pystyi tulemaan muiden nuorten pariin ja otti hyvin kontaktia nuoriin ja pystyi vähitellen luomaan osastolla kaverisuhteita. Osastolla potilas otti hyvin rajausta vastaan. Ajoittain ikätasoon liittyvää sanallista vastustelua.
Omahoitajakeskustelussa potilas kykeni jonkin verran kertomaan tuntemuksistaan ja pohtimaan tulevaisuuttaan. Potilaan puheissa nousi vahvasti esiin uhmakkuus kaikkia sääntöjä ja auktoriteetteja vastaan. Osastolla kuitenkin noudatti sääntöjä hyvin.
Ruoka-annokset olivat ajoittain niukkoja ja potilas laihtuikin osastohoidon aikana muutamia kiloja.
Potilas kieltäytyi aluksi kotilomille lähtemisestä ja palasi kotoa osastolle sovittua aikaisemmin. Hoidon loppuvaiheessa myös pidemmät kotilomat onnistuivat hyvin. Osallistui osaston ryhmiin aktiivisesti. Kotilomilla kävi isänsä kanssa ajamassa motocrossia ja pelaamassa sulkapalloa.
Potilas kävi osaston yhteydessä olevaa Xxxx-sairaalakoulua. Koulussa potilaalla oli ajoittain motivaatiopula aineissa, jotka olivat hänelle vaikeampia. Kävi kuitenkin sovitusti koulua.
Potilas siirtyy ensi syksynä Xx-koulun pienryhmään, jossa on yhdistetty 8.-9. luokka.
Osastolla tavattiin vanhempia säännöllisesti sekä pidettiin hoitokokouksia. Tehtiin myös ns. Tikapuu-anamneesi.
Vanhemmat ottivat alkuvuodesta yhteyttä Lastensuojeluun potilaan jäätyä pois koulusta. Osastolla oli verkostopalaveri Lastensuojelun kanssa, jossa Lastensuojelu kertoi aloittavansa perheessä intensiivityön, joka kestää 3-6 kuukautta. Kesän aikana Lastensuojelusta on muutamia tapaamisia ja syksyllä intensiivityö käynnistyy kunnolla. Lastensuojelu voi tukea tarvittaessa myös kouluun lähdöissä. Hoitojakson lopussa potilas toi esille sen, että aikoo käydä koulua syksyllä.
Osastolla tehtiin psykologin testaus. Potilaalla on psykologin mukaan meneillään nuoruusiän kriisi, jossa stressitekijöinä sosiaaliset suhteet ja autonomian tarpeeseen liittyvä kamppailu kotona. Potilas voisi hyötyä keskustelukäynneistä esim. nuorisopsykiatrisen poliklinikan työntekijän tai nuorisotyöntekijän luona nuoruusiän haasteisiin liittyen.
Osastolla potilaalle tehtiin toimintakyvyn kartoitus, jossa potilaalla todettiin iänmukaiset toiminnalliset taidot ja asianmukaiset toimintatavat itsestä huolehtimiseen, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan viettoon. Vahvuuksina potilaalla on nuoruusikäisen mielenkiinnon kohteet, toimintaan sitoutuminen ja kyky toimia ryhmässä. Toimintaan motivoitumista hankaloittaa merkittävästi potilaan negatiivinen käsitys itsestään toimijana(ei ole tyytyväinen itseensä oikein missään suhteessa) ja potilaan on vaikea löytää elämälleen ja toiminnalleen tarkoitusta ja mieltä. Potilas kokee, että kukaan ei ymmärrä häntä. Toimintaterapeutti suosittelee potilaalle itsetuntemuksen lisäämisen ja omaa elämäänsä koskevien valintojen ja tavoitteiden pohtimiseksi yksilöllistä psykoterapiaa, mikäli on siihen motivoitunut. Potilas hyötyisi myös ryhmäluonteisesta terapiasta, mikäli motivoituu sellaiseen.
Kotiutumisvaiheessa potilas on toipunut masennuksesta ja siihen liittyvästä ahdistuneisuudesta. Potilaalla on suurin piirtein ikäisensä toimintakyky. Potilaalle kerrottiin myös poliklinikan kesäryhmästä, jotta potilas olisi saanut kesän ajaksi ikätoverisuhteita, mutta potilas ei ollut motivoitunut ryhmään menosta. Lastensuojelun intensiivityö voi tukea potilasta ikätoverisuhteisiin kiinnittymisessä.
Nuorisopsykiatrin tapaamisissa potilaalle tehtiin K-SADS-PL puolistrukturoitu diagnostinen haastattelu, jossa ei noussut esille muuta kuin vaikea-asteinen masentuneisuus. Potilas kieltää, että olisi koskaan tahallisesti vahingoittanut itseään. Osastojakson aikana potilaalla oli muutaman kerran itsetuhoajatuksia, jotka suhteellisen ohimeneviä. Näistä hän ei tullut henkilökunnalle kertomaan. Kotiutusvaiheessa potilaalla ei ollut itsetuhoajatuksia. Osastojakson aikana potilaalla ei ollut realiteettien pettämiseen viittaavaa oireilua.
Laajoissa laboratoriokokeissa arvot kauttaaltaan normaalit.
Potilas kotiutuu lääkityksellä Seronil xx ja melatoniini xx.
Sairaanhoidon ja avohoidon välillä toimiva ns. Välimaasto-2 toimii kannattelijana, kunnes potilaan hoito xx nuorisopsykiatrian poliklinikalla pääsee alkamaan.
xx xx
vs. osastonlääkäri
1.6.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti