Sain määräaikaisen työn!

Tällä hetkellä tällainen tavallinen pulliainen ilman korkeakoulutusta ja 46v iällä voi saada työtä noin 5 kuukaudessa. Näin päättelen, koska minulle kävi juuri niin. Palaan takaisin firmaan, josta lähdin helmikuussa, mutta eri työtehtävään. Luonnollisestikin toivon, että alun määräaikaisuus poikisi lopulta vakinaisen paikan, mutta jos ei, niin käynnistän työnhaun uudelleen joskus marraskuussa.

Seuraavaa hakurutistusta varten olenkin sitten jo huomattavasti paremmin valmistautunut. Minulla on ajantasaiset CV:t suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja hakemuspohjakin löytyy suomeksi ja englanniksi. Siitä on hyvä taas aloittaa talvella.

Jos oli työttömyysasioiden hoitaminen alussa vaikeaa niin on kyllä työnhaun päättäminenkin oma prosessinsa. Pakko vaan soittaa liittoon ja työkkäriin ja kysellä H-moilasena.

Olen melko tyytyväinen työnhakuuni. Alussa lähettelin paniikissa hakemuksia miltei mihin tahansa työhön, vaikkei olisi niin kiinnostanutkaan. Sain haastattelukutsuja mukavasti ja pääsin kuulemaan eri palkkatasoista eri tehtävissä. Loppua kohden hakuni olivat täsmällisempiä, hakemukset paremmin kohdennettuja ja paremmin kirjoitettuja. Opin, että hakemuksessa kannattaa käyttää samoja sanoja ja lauseita, joita työpaikkailmoituksessakin käytetään. Kannattaa tuoda vahvasti esille osaamistaan juuri haettavaa työpaikkaa ajatellen ja sitten vain jättää mainitsematta mitä ei osaa. Fiksu työnantaja osaa lukea myös rivien välistä.

Nyt nautin suomen suvesta vielä nämä muutamat viikot ja elokuun alussa aloitan pestini iloisena ja erittäin motivoituneena.