Kirjoitan tätä tekstiä kotisohvan nurkassa ensimmäistä kertaa mobiililaitteella. Sain ukkelin ylijäämä-tabletin käyttöön ja olen laimean innostunut. Tämä on sellainen dummy-tabi, joka ei toimi liikkeellä vaan vaatii langattomaan verkkoon pääsyn, kuten nyt kodin laajakaistan kautta.
Ensituntuma tabiin on, että olen kuitenkin perinteisemmän koneen ja kunnollisen näppiksen kannattaja. Olen työttömänä ollessani ehtinyt kasvattaa melkoiset raatelukynnet ja ne ovat esteenä kunnolliselle kirjoituskokemukselle tällä laitteella. Peukuilla tämäkin juttu pääosin nyt syntyy. Hmmm...voisikohan tämän hyödyntää seuraavassa työhakemuksessa jotenkin: "Olen erinomaisen nopea peukuillakirjoittaja"?
Tänään minua jostain syystä nukuttaa ihan kamalasti. Yönkin nukuin kuin tukki ja heräsin vasta kellon soittoon, jota ei ole sattunut aikoihin. Piti laittaa työpaikkahakemuksia menemään, mutta en jaksa. Vaihdoin päivän teemaksi hemmottelun. Tarkoitus olisi aloittaa värjäämällä harmaat pois ja liottaa varpaita jossain ihanassa liemessä. Viiniäkin on jäänyt kaappiin lirauksen verran...tuhoan sen. Mitähän vielä keksisin, ehdotuksia?
Oikeasti! Hyvä vinkki kaikille työnhakijoille: pidä haussa välipäiviä ja pidä lomaa. Muuten hajoo pää...
2 kommenttia:
Hei, ei nyt juuri tähän tekstiisi liittyvää kommentointia :) mutta palasin jälleen lukemaan pitkästä aikaa kuulumisiasi. Kirjoittelin kommenttina viimeksi joulukuulla hoitoneuvottelujen kurjuudesta ja että meilläkin valmistellaan huostaanottoa tyttären ja perheemme hyvinvoinnin vuoksi. Huostaanottoon tosiaan päädyimme kaikkien osapuolten suostumuksella ja voin kyllä sanoa, että viimeinen puoli vuotta kotona on ollut todella paljon helpompi hengittää. Lapsen elämään on saatu ammattitaitoisia aikuisia ja positiivista suuntaa. Meidän viikonlopputapaamiset on sujuneet myös positiivisessa hengessä. (Uuden kodin työntekijät ovat meidän vanhempienkin tukena. Vihdoinkin oikeanlaista apua!)
Oli ihana lukea, että pojallasi menee nyt hyvin! Se antaa toivoa. Tyttäreni täyttää vuoden päästä 18 ja siis jonkinlaista "järkiintymistä" omien asioiden hoitamisessa pitäisi tapahtua todella pian. Masennuslääkitystä on nyt vähennetty ja syksyn pimeys näyttänee millä määrillä pärjätään.
Sinua ja minua yhdistää myös kaipuu muutokseen omassa elämässä. Olen myös pohtinut työpaikan tai ammatin vaihtamista. Jotain muutosta pitäis väkisin saada, vaikka ei vanha työ ole huono... En vain oikein tiedä mitä sitä sitten "isona" tekisi. Toisaalta järjetöntä oman alan ammattilaisena edes pohtia tällaisia. Tekis vaan työnsä, nauttis säännöllistä palkkaa ja keksisi sitten vapaa-ajalle jotain hauskempaa puuhaa. (Paitsi, että vapaa-ajalla ei kyllä jaksaisi oikein tehdä mitään...)
Mutta kiitos taas blogistasi! Pidän huumoristasi ja tyylistäsi kirjoitella!
Tsemppiä työnhakuun!
Kiitos taas, että olet jaksanut lukea blogiani. Oli hienoa kuulla, että teilläkin on tilanne rauhoittumaan päin. Äläkä kanna huonoa omaa tuntoa, että lapsesi on huostassa. Olette sen kuitenkin yhteisymmärryksessä ja kaikkien parhaaksi tehneet. Meillä pojan huostaanotto oli mielestäni hänen pelastuksensa. Kotona olisimme vain palanneet vanhaan masentuneisuuteen ja siihen, ettei hän liikkuisi, ulkoilisi, miettisi tulevaisuuttaan jne.
Tsemppiä teille kaikessa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Lähetä kommentti