Pojan 18v syntymäpäivät onnistuivat hyvin. Päivänsankari tyttöystävineen jaksoi hienosti edustaa koko päivän. Sekään ei haitannut, etteivät kaikki tunteneet toisiaan hyvin, sen verran kova pulina oli käynnissä lähes koko ajan. Kilisteltiin kuohuviinimaljoja, laulettiin pojalle ja tietenkin syötiin makeaa, suolaista ja siltä väliltä.
Lahjoja ja rahaa poika taisi saada enemmän kuin laki sallii, mutta suotakoon se hänelle, sillä omillaan asuminen ei sekään kovin edullista ole. Juhlien päätyttyä laitoimme nuoren parin taksiin lahjakassien kera ja he pääsivät kätevästi kotiovelle saakka.
Postikin toimitti virallisen kirjatun kirjeen sosiaalitoimelta, jossa kerrottiin ties monennenko kerran huostaanoton purusta. Viimeisen elatusavunkin maksoin pojalle eilen. Nyt pitäisi alkaa siirtämään erilaisia sopimuksia pojan omiin nimiin: sähkösopimus, vuokrasopimus, kännykkäliittymä ja laajakaista...mitähän vielä?
Itse olen pitänyt lomaa työpaikkailmoitusten lukemisessa, tänään niitä sitten vähän vilkuilinkin. Ensi viikolla alan hakea kunnolla. Olen nyt ollut virallisesti työttömänä yhden kuukauden. Pelottaa ja masentaa, mutta puren hammasta ja hymyilen. Eipä sitä kannata itkemäänkään ruveta tai en vielä ole kuullut sellaisesta työnhakijasta joka vollottamalla olisi saanut töitä.
Keski-ikäisen naisen ja ikuisen äidin rutinoita ja elämänkerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti