Uusi vuosi alkoi

Minun uusi vuoteni alkoi lievällä yksinäisyyden tunteella. Kysyinkin mieheltäni aamiaispöydässä, että tällaisiako meistä vanhemmiten tulee? Ollaan useimmiten juhlapyhät kotona, ei pyydetä ketään kylään ja jos pyydetään, kukaan ei kuitenkaan tule. Mies kohautti hartioitaan ja hymyili. Hänestä se ei olisi niin kamalaa. No, kai minäkin olen vähän samankaltainen erakkoluonne kuin hän. Meidän ero on siinä, että mies viihtyy täydellisesti, mutta minä koen ajoittain, että pitäisi keksiä jotakin "äksöniä". Vaan saanko mitään aikaiseksi? No en, voivottelen vaan.

Täytyy myöntää, että eilinen ilta, uuden vuoden aatto, meni jonkun toisen mielestä harakoille. Pääsin töistä jo ajoissa, suunnistin herkkukauppaan ja ostin meille pieniä purtavia illaksi. Kotiin tultuani syötin koiran ja kävimme pitkällä kävelyllä ennen kuin rakettien pauke yltyi. Iltapäivä meni sohvalla torkutellessa ja toisella silmällä telkkua katsellessa. Jossain vaiheessa katoimme pöydän nätisti ja herkuttelimme kahdestaan mieheni kanssa ja joimme viiniä. Ihanan rentoa ja mukavaa. Yritin kyllä valvoa, mutta nukkumatti vei voiton tuntia ennen puoliyötä. Ennen nukahtamista ehdin onneksi lähettää viestin rakkaalle ystävälle (ja hiljaa toivoin, ettei hän unohtaisi minua). Oikeastaan uusi vuosi oli todella minunlaiseni, enkä muuta olisi toivonutkaan.

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Mietin vielä tänään, jos kuitenkin lupaisin pitää itsestäni parempaa huolta. Lisäksi ajattelin soittaa toiselle kultaiselle ystävälle illalla. Olisi hienoa jaksaa pitää yhteyttä kavereihin paremmin kuin viime vuonna. Puolin ja toisin.

Koira vetelee sikeitä, vaikka nyt olisi aika lähteä lenkille. Taisi viime öinen pauke pitää sitä hereillä. Kohta käyn tönimässä ja vihjailemassa sille, että mennään lukemaan tekstareita hangesta.