Mikä on ihanin ääni?

...no se, kun kerron pojalle tekeväni spagettia ja jauhelihakastiketta päivälliseksi ja hän vastaa:
"No, hmmm...mihin aikaan? Oon lähössä Xx:n kanssa leffaan, et en tiiä kerkiinkö."
- Taustaa: pojalla ei käytännössä ennen 16/17 ikävuotta ole ollut omia menoja lainkaan, eikä ystäviä. Nyt on muutama hyvä ystävä ja tyttöystävä. Ei tarvita kuin yksi ja elämä tulee valoisammaksi.

...tai se, kun kysyn pojalta, että mennäänkö hakemaan hampparit mäkkärin autokaistalta ohimennesämme ja hän vastaa:
"Mutsi hei, niissä ei kyl oo ravintoarvoa juuri lainkaan. Noutoruuista jos puhutaan, niin kiinalainen ruoka pitää nälkää paremmin."
- Taustaa: vielä ihan vähän aikaa sitten poika tuli kotilomille 2 x 1,5L colat ja muutama suklaalevy ja keksipaketti eväinään. Niitä hän sitten salaa söi huoneessaan ja piilotti roskat. Kotona tyhjenivät vierasvarat kaapeista aina alle aikayksikön, vaikka kuinka yritin jemmata talteen. Aamulla hän saattoi tehdä itselleen leivän, jossa päällä vain levitettä ja sen hän huuhtoi alas colalla. Nyt hän pyytää isäänsä pari kertaa viikossa pelaamaan sulkista, kävelee matkat tyttöystävän luo ja sokerieväät ovat toistaiseksi unohtuneet. Paahtoleipä on vaihtunut reissumieheen ja päällä myös muuta kuin oma ylähuuli. Herkkuhetkiä hänellä on myös, mutta ei salaisia. Paino pudonnut 10 kiloa ilman suurempia ponnisteluja ja poika on niin komea että!

...ja se, kun hän pari viikkoa sitten, kertoi omaohjaajalleen haluavansa jäykkäkouristusrokotuksen!!!
- Taustaa: pari vuotta siten tuli kouluterkkarilta kirje, että pojan rokotus on vanhentunut. Hän ei suostunut menemään uusimaan sitä, ei sitten millään. Kävimme asiasta useitakin tulikivenkatkuisia keskusteluja ja hävisin taiston. Hänelle se oli ilmeisesti keino kontrolloida omaa elämäänsä ja vastustaa aikuisten keksimiä typeriä sääntöjä. Liekö käydyllä ensiapukurssilla ja uskottavalla vetäjällä ollut osuutta asiaan?