Muisto keväältä 2011

Siivosin tänään laatikoita ja löysin pojan "masennuskansiosta" tällaisen kuvan:

Yllättäen muistin taas tuon kaiken kuin eilisen päivän. Tuolloin en tajunnut pojan ajatuksista yhtään mitään. Olin ihan pöllämystynyt, että mistä oikein on kysymys. Ja se viha... kuinka puhdasta ja aitoa se olikaan!

Tänä päivänä luulen, että osaan jo hiukan asettua hänen sijaansa. Ehkä jopa ymmärrän häntä.

Tätä ihanaa poikaa rakastan yli kaiken.