Tulimme siis kotiin mökiltä päivän etuajassa. Muutos pojan olemuksessa tapahtui heti kotipihaan ajettaessa. Kamat huoneeseen -vips!- suihkuun -hops!- yhteydenotto kaverityttöön -näpytinäpyti!- ja menoksi. Sitten näimmekin pojan vasta iltakymmeneltä, kun tuli kotiin kaverilta. Laitoin modeemin kiinni sovittuun aikaan ja poika sanoi vain "ok". Taitaa olla ihan totta, että hän oleilee koneella paljon vain silloin, kun ei ole muuta tekemistä.
Mökillä ollessamme poika vääntäytyi aamiaiselle puolen päivän aikoihin, mutta tänä aamuna hän oli pystyssä jo ennen kymmentä. Missä syy? Siinä, että oli jotakin iloista odotettavaa. Matka vei kaverin luo takaisin jo päivällä ja sillä tiellä hän on edelleen. On helpompi hengittää, kun hän ei ole yksinään.
Tuli itselle mieleen, että mökille en saanut yhtään yhteydenottoa keneltäkään. Ei tekstareita, ei puheluita tai muitakaan viestejä. Taidan olla aika yksinäinen minäkin...vai pitäisikö taas katsoa kalenterista, missä kohti kiertoa mennään.
Ensi viikon olen taas yhdellä mökillä. Tällä kertaa kahdestaan vain koirani ja minä. Bloggailen sieltä varmaan toOosi mielenkiintoisia ja ei ollenkaan yksitoikkoisia tapahtumia. Jos ei muuta, niin säiden ainakin pitäisi helliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti