Kotiin päivän etuajassa

...eikä hetkeäkään liian aikaisin! Siis ihanaa, että poika halusi vieläkin lähteä vain perheen kesken viikon mökkilomalle, ei siinä mitään. Mutta kun ei siellä ollut hänelle mitään tekemistä, koska hän ei ui (vesi oli toki liian kylmää), ei soutele, ei ulkoile koiran kanssa (pyydettäessä toki), ei grillaa, ei pelaa ulko- eikä sisäpelejä. Ainoa asia, mikä kiinnosti oli koneella istuminen, koska tottakai läppäri kulkee mukana joka paikkaan. Yhteyden nettiin saa niin kätevästi kännykän kautta. Piru, että pitikin hankkia aikoinaan sellainen puhelin ja liittymä.

Ollaan siis mökillä ja jo kahden illan jälkeen minulla alkoi todellakin keittää yli se, että poika makasi sängyssä koneellaan koko hela päivän. Iltaisin käytiin läpi aina sama kiista: minä olen aikoinaan pojan kanssa sopinut, että kone laitetaan kiinni illalla klo 22 mennessä ja hän on YHTEISYMMÄRRYKSESSÄ pitänyt sitä ihan sopivana aikana. Mutta tällä kertaa mitään ei kuulemma olla koskaan sovittu, vaan minä vain haluan määräillä ihan turhista asioista. Ainoa asia, josta enää kaiken(masennus, huostaanotto) jälkeen olen pystynyt pitämään kiinni on se, milloin tietsikalla on oltu kylliksi.

Ja joka ilta sama juttu: olen typerä kontrollifriikki, eikä poika ole sopinut kanssani koskaan mitään surffailuaikoja. Riitojen yhteydessä kävi kuitenkin ilmi, ettei poika aio tulevaisuudessa tehdä yhtään mitään, että hän on onneton, että hänellä on ongelma lihomisestaan, ettei hän varmaankaan saa omaa elämäänsä hallintaan, vaikka kuka auttaisi! Eli ei se jokailtainen kinaaminen ollut ihan hukkaan heitettyä aikaa. Joskus, kun olen kylliksi "nyppinyt" poikaa, hän kertookin rehellisesti, miltä tuntuu. Mitä ihmettä voin tehdä hänen eteensä vielä kaiken tämän jälkeen? Hän ei ota kuuleviin korviinsa, että elämässä voisi jotenkin onnistua. Miten hänelle sitten käy tulevaisuudessa? Pelkään niin kovasti hänen puolestaan. Voimahaleja poika ei ota vastaan, hän inhoaa niitä ja tyrkkii pois, jos yritän lähestyä.