Poika oli kotilomalla nuorisokodista ruhtinaalliset 9 päivää. Välillä mietin, että se oli vähän turhan pitkä aika istua kotona päivät pääksytysten, mutta nyt, kun hän lähti pois, olen surullinen ja ikävissäni. Jotenkin hänen läsnäoloonsa kasvoi kiinni.
Olisi paljonkin kerrottavaa pojan lomasta ja joulusta, mutta jotenkin olen ihan väsähtänyt. Lisään tekstiä joku toinen päivä, kun inspiraatio iskee. Juuri nyt vähän itkettää.
Keski-ikäisen naisen ja ikuisen äidin rutinoita ja elämänkerrontaa.
1 kommentti:
Toivotan jaksamista ja voimia edelleenkin.
Lähetä kommentti