Eilen oli kummallisen ihana ilta. Ensinnäkin keskiviikkona poikani viimein tarttui tilaisuuteen käyttää kaksi leffavapaalippua, joita olin tarjonnut käyttöön jo kauan sitten. Hän kertoi lähtevänsä tyttökaverin kanssa elokuviin perjantaina.
Olin jännittynyt hänen puolestaan, vaikka tyttö onkin tuttu. Lähinnä jännitti, että miten se nyt osaa liput ja bussit ja koko hoidon. Meillä on vasta nyt, pojan ollessa jo 16 vuotias, alkanut tämä tällainen sosiaalinen kanssakäyminen. Eikä nyt ole kyse kuin yhdestä leffasta. Edelleen poika viettää aikansa nuorisokodin turvallisten seinien sisällä tai kotonaan, mutta alku se on tämäkin.
Viime päivinä poika on tekstaillut minulle spontaanisti kivoja juttuja ja sattumuksia. Olen välillä epäillyt, että hän on tekstannut vahingossa väärään paikkaan, mutta ei kuulemma. Hänellä on vain ollut niin hyvä mieli siitä, että on ihan omaa menoa tiedossa. Eilen illalla hän ilmoitti tunnollisesti, mihin aikaan tulee kotiin ja millä bussilla. Lisäksi hän ilmoitti olevansa hyvällä tuulella ja ettei mikään saa ärsyyntymään. Olihan treffit!
Mikä oli ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun poika palasi leffareissultaan? Hän tuli antamaan minulle suukon! En enää koskaan pese vasenta poskeani. Itkettää vieläkin onnesta, kun ajattelen sitä.
Että ei mulla muuta.

3 kommenttia:
varmaan ihanaa kun poika tulee yhtäkkiä antamaan suukon ! :) voimia !
Voi ku ihana :3
So sweet!
Lähetä kommentti