Alan pian uskoa siihen kuuluisaan Murphyn lakiin. Juuri, kun töissä olisi sellainen tilanne, että ei millään voisi olla poissa, niin tietenkin tulin sairaaksi. Mulla on niin hirveä räkätauti, etten meinaa uskoa tätä. Päässä vaan humisee ja olo on kuin osuuskaupan hevosella. Töissä olisi kaaos muutenkin, kun kollega on kesälomalla ja minun piti olla tuuraajana. Tehtävä tuntui mahdottomalta jo ennestäänkin, mutta nyt se muuttui poissaoloni myötä sellaiseksi ihan varmasti. Mielestäni työntekijää ei saisi rangaista lomista, vapaista tai sairastumisesta, mutta niin se vaan menee. Kun meillä ei ole käytössä extraajia, niin muut tekevät poissaolijan työt omiensa ohella ja yleensä melko huonolla menestyksellä.
Itse olen huono sairaslomalainen: ei meinaa kantti kestää kotona makoillessa. Kaikki ongelmat tuntuvat kymmenkertaisilta ja itkettää koko ajan. Aamun jo aloitin itkulla. Onneksi on tämä blogi, jonne voin oksentaa pahan oloni ja negatiiviset tunteet. Ja onneksi on tallentava digiboxi ja onneksi on tv:n iltapäiväsarjat. Eilenkin katsoin ihan mielenkiinnolla ohjelmaa Erilaiset äidit, jossa tutustuttiin neljän teini-ikäisen äidin elämään. Jopa Yle Femmalta löytyi hyvää katsottavaa, nimittäin Syyttömänä tuomittu, suosittelen.
Lähdenpä tästä taas ryystämään nenäliinaani.
Ai niin, vielä yx juttu unohtu: LAAJAKAISTA EI TOIMI!!! Tiedättekö, miten hermojarepivää on puolikuntoisena selvitellä näitä tekniikan kummallisuuksia? Vikailmoitus...asentaja...kuka maksaa?...kenen syy, että se halvatun kaapeli meni poikki?...turhautumista...meilejä...puheluita...
Jaa, että miten minä sitten tätä blogia tässä rustailen ihan muina naisina? No, onhan sentään varajärjestelmä: mobiililaajakaista. Toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti