26.12.2012:
Tunnen suurta tuskaa ja syyllisyyttä siitä, että poikani on niin onneton ja masentunut. Olisinko voinut tehdä jotakin toisin? Mitä, jos minä olen aiheuttanut kaiken tuskan poikani elämässä? Miksei mitään tiettyä syytä ole löytynyt?
Poikani otetaan huostaan, koska olemme epäonnistuneita vanhempia. Turha sanoa lohduksi, ettei asia niin ole. Kyllä se siltä vain tuntuu ja minkäpä ihminen tunteilleen mahtaa? Entäpä, jos poika luulee, että haluamme hylätä hänet? Niin ei asia kuitenkaan ole.
En jaksa puhua kenellekään, ainakaan vielä. Haluaisin vain olla yksin ja nukkua.
----
30.12.2012:
Poika otettiin huostaan torstaina 27.12.2012. Hän odottaa nyt vastaanottokeskuksessa lopullista sijoituspaikkaansa. Toiveena on löytää hänelle paikka, jossa asutaan ja käydään koulua samassa pihapiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti