Rakas koiramme Saku muutti paremmille metsästysmaille aikaisin aamuyöllä 11.8.2015. Saku kärsi vain hetken ennen pois nukkumistaan ja voi nyt paremmin koirien taivaassa.
Tämä hauveli oli seuranamme läpi vaikeiden aikojen ja välitti Pojasta silloin, kun hän luuli, ettei kukaan muu välitä. Se oli mukana jakamassa kaikki ilot ja surut tuijottaen ruskeilla silmillään ja tarjoten kuonoaan suukoteltavaksi. Sakun ansiosta oma pääni pysyi kasassa työttömyyden ajan ja työnhaun kiemuroissa. Sen ansiosta tuli lähdettyä lenkeille monta kertaa päivässä sateessa ja paisteessa.
En tiedä mitä teen ilman sitä! Varsinkin, jos jään uudelleen työttömäksi. Uutta koiraa emme nyt voi hankkia, sillä kukaan ei korvaa Sakua. Lisäksi kotona asuu enää minä ja mieheni, joten sitä koiranulkoiluttajaa päivisin ei enää ole.
Saku jätti jälkeensä niin paljon rakkaita muistoja, että tulen ikävöimään sitä aina. Nyt kuolemasta on kulunut vasta vähän aikaa ja oma mieli ja keho ei vielä tiedosta, että koiraa ei enää ole. Käteni tapailee Sakun kuonoa kävellessäni kotona, koska se seurasi aina perässä polvitaipeen kohdilla ja nuolaisi tai tarttui keveästi, kun taivutin käteni taakse. Kun lähden aamuisin töihin, huudan ovelta edelleen heipat sille ihanalle karvakuonolle. Kellotan menojamme koko ajan Sakun ulkoilu- ja ruoka-aikojen mukaan. Kuulen jopa välillä tutun vanhan koiran ähkäisyn, kun se nousi makuulta ylös. Voisin vaikka vannoa, että sen hahmo vilkkuu näkökenttäni laitamilla olohuoneen matolla makoilemassa. Välillä tunnen jopa lämpimän kohdan lattiassa siinä, missä Saku on maannut.
Fyysiset tuntemukset varmaankin hellittävät ajan myötä, mutta onneksi muistot säilyvät sydämissämme aina. Mies suree omalla tavallaan rakasta lenkkikaveriaan, mutta ei puhu niin paljoa. Välillä huomaan hänellä kyynelen silmänurkassa, kun juttelemme Sakusta.
Onneksi Saku sai lähteä suorilta jaloiltaan, niin viimeisiksi muistoiksi jäivät ennenmminkin sen häröilyt kuin huoli sairastamisesta.
Me kaikki niin rakastettiin sitä koiruutta!


2 kommenttia:
On varmasti raskasta menettää ystävä, joka on ollut tukena tuulessa ja tuiskussa, sateessa ja auringossa. En voi kuin toivottaa voimia ja jaksamista.
Kiitos, kyllä tämä tästä. Päivä ja viikko kerrallaan.
Lähetä kommentti