Pojan viimeinen työpäivä 17.7.2015

Päivän whatsapp -keskustelu meni näin:

Äiti:
Ethän suutu mulle, kun mietin näitä asioita sun puolesta? En aio puuttua sun elämään yhtään, mut tällaista tuli mieleen:
Pyydä siltä suosittelijaksi tarjoutuneelta kollegalta yhteystiedot. Tarvitset niitä, jos haet harjoittelupaikkaa tai myöhemmin töitä. Näyttää hyvältä cv:ssä.
Pyydä esimieheltäsi työtodistus, sekin auttaa tulevaisuuden työnhaussa.

Poika:
Kumpikaan ei ole paikalla tänään ja en jaksa kysyä.

Äiti:
Okei, itse päätät. Mut kaikista noista on hyötyä tulevaisuudessa, jos näkisit vaivan pyytää.

Äiti:
Jos haluat apua kysymisen kanssa, olen käytettävissä. Mut jos sä et halua mitään, niin en mä sille sit mitään voi. Itse kyllä pyytäisin työtodistuksen, mut sua en voi pakottaa.

Poika:
En voi keneltäkään pyytää täällä, kun ei ne oo paikalla.

Äiti:
Onko sulla puhelinnumero tai sähköpostiosoite sun pomolle? Etkö sä meilannut sille, kun alunperin hait paikkaa talvella?
Laita pomolle meili ja pyydä työtodistusta ja laita siihen osoite, minne voi lähettää. Tekisitkö sen?

Poika:
Ehkä

Äiti:
Tuntuuko susta nololta pyytää? Se ei oo noloa vaan ne ajattelee, että sä olet fiksu ja asiallinen, kun pidät huolta asioista.

Poika:
Ei, vaan en jaksa, enkä saa aikasiksi.

Äiti:
Saisinko mä auttaa? Voin tulla sun luo joku päivä ja kirjoitetaan meili yhdessä. Mä olen tosi hyvä näissä.

aikaa kuluu pari tuntia... ... ...

Poika:
Ei tarviikaan. Se pomo tuli päivän päätteeksi sanomaan, että kirjoittaa mulle hienon työtodistuksen.

Äiti:
Jess! Taas yksi juttu vähemmän mietittävää.  Tykkään susta.
Oliko sulla läksiäiset?

Poika:
Ei oikeestaan, ne vaan pyys oottamaan hetkeksi ja pomo tuli antamaan 100e lahjakortin. Pomo sanoi myös, että oli tullut paljon hyvää palautetta musta, mikä ei ole aina tavallista nuorista työntekiköistä.

Äiti:
Voi että mä oon ylpee susta! Pus!

Poika:
Kiitti :)
------------------------------------

Kyllä meinasin eilen ihan todella haljeta onnesta sitten lopulta. Kyllä se poika asioitaan miettii ja hoitaa, mut tarvitsee aina pitkän tuuminta-ajan. En olisi viime vuonna uskonut, että poika menee työharjoitteluun(työmarkkinatuella) kauppaan ja asiakaspalveluun. Enkä varsinkaan olisi edes kuvitellut, että saisi työpanoksestaan vielä niin hienot kehut. Mun oma pikkupoikani, aina vaan.