Ensimmäinen hylkäys ja lirahdus

Olen seitsemättä viikkoa vailla työtä (vältän sanomasta työtön, koska se on niin negatiivinen sana). Tässä vaiheessa olen hakenut yhteensä 8 työpaikkaa ja lähettänyt 3 avointa hakemusta.

Hakuihin olen saanut 2 vastausta: avoimeen hakemukseen "kiitokset ja säilytämme...bla-bla-blaa..." ja täsmähakemukseeni tällaisen:

"Hyvä työnhakija!
Kiitämme Sinua Xx-työntekijän (Xx Oy) tehtävää kohtaan osoittamastasi mielenkiinnosta.
Valitettavasti emme tällä kertaa voineet tarjota Sinulle mahdollisuutta tulla haastatteluun kertomaan itsestäsi. Olemalla jatkossakin aktiivinen ja seuraamalla työpaikkailmoituksiamme pysyt ajan tasalla työtarjonnastamme.
Toivotamme Sinulle onnea työnhakuun ja rohkeutta hakeutua jatkossakin Sinua kiinnostaviin työtehtäviin.

Ystävällisin terveisin,
Xx Xx
Rekrytointikonsultti
Xx Oy"

Ja nyt tietenkin itkijänainen minussa heräsi ja itkettää niin perkeleesti. Työ, jota hain ei edes ollut unelmatyö, vaan hain sitä siksi, että TE-toimistosta käskettiin "tai muuten se vaikuttaa "työtä vailla -päivärahan" (vältän taas sanomasta työtön, koska se on niin negatiivinen sana) saamiseen". Hylkäävä vastaus näyttää kuitenkin paperilla (= sähköpostissa) todella ikävältä. Tulee sellainen olo, että en kelpaa mihinkään. Tämän vastauksen luettuani ryhdyin etsimään netistä jälleen uusia paikkoja, joita hakea. Yllättäen kaikki näyttivät sille, että en kuitenkaan kelpaa. Jätin homman sikseen, koska en kuitenkaan saisi aikaiseksi positiivista työhakemusta. Positiivisuuden kun kuitenkin pitäisi suorastaan pirskahdella rivien välistä.

Pidän siis taukoa (taas) työnhaussa tänään ja aloinkin kirjoittamaan tätä. Paljon hauskempaa! Pesukone pyörii ja astianpesukone surraa. Kannoin äsken korillista puhdasta pyykkiä aikomuksenani ripustaa ne ja kesken matkan pyykkitelineelle tulikin aivastus. Ihan oikeesti nyt, minulla tuli aivastuksen voimasta pissanliraus pöksyyn. Vaikka liikuin ajatuksen nopeudella kohti vessaa, ehti liraus kastella alkkareitteni lisäksi myös verkkarit (jep, olen virallisesti verkkari/tuulipukukansaa). Vain yhden lapsen maailmaan saattaneena tämä ei kovin imartelevalta tuntunut. Noh, olenhan toki jo 46-vuotias, sekin taitaa vaikuttaa. Nyt aloinkin miettiä, mitä minun tulisi vastata, jos rekrytointi-sivustojen lomakkeissa kysytään fyysisistä esteistä työn tekemiselle? "Olen 46-vuotias lirahtelemaan taipuvainen henkilö. Jos palkkaatte minut, lupaan hoitaa työni mallikkaasti, mikäli te lupaatte olla naurattamatta minua."