keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ystävä

Juuri, kun tunsin oloni vähän tylsäksi ja yksinäiseksi ystäväni soitti. Rupattelimme puolisen tuntia ja sen jälkeen olin tosi iloinen. Niin pienestä se on kiinni: että päättyykö päivä mukavissa vai synkissä merkeissä. Pojastani täytyy ajoittain tuntua ihan kauhealta, kun kukaan ei soita tai tule käymään. Pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että hänen uudenkarheat  kaverinsa pysyvät pojan elämässä pitkään.

Tänä iltana menen nukkumaan hymyillen.


Ei kommentteja: