Toivon, että nämä muutamat ihanat kuukaudet, jotka hän liiteli senttejä maanpinnan yläpuolella jättivät jonkin jäljen sisimpään siitä, että hän kelpaa kelle vaan. Kuinka kauan ihastuksesta toipuminen vie? Omina nuoruusvuosina muistelen, että se oli kaksi viikkoa täyttä tuskaa ja sitten helpotti tai tuli uusi kiinnostuksen kohde.
Koska pojalla on masennustausta soisin, että hän saisi kokea jotakin pysyvämpää: vaikkapa ikuisen ystävyyden ja sen, kun toinen ei hylkää, eikä käännä selkää.
Rakastan sinua, oma linnunpoikani!
1 kommentti:
Voi, kunpa hän saisikin kokea sen, että joku näkisi nimenomaan hänet ja sellaisena kuin hän on, eikä juoksisi heti karkuun tai kääntäisi selkää. Sellaisen ystävän saaminen, joka pysyy vierellä niin sateessa kuin auringonpaisteessa on kultaakin kalliimpaa.
Lähetä kommentti