Pahoittelen, että aion nyt vähän vuodattaa pojan asiaa sinulle.
Pojalla on välillä tapana luvata ihmisille kaikenlaista vain päästäkseen tilanteesta ohi. Sinä varmaan tiedät näistä asioista jotakin, koska työskentelet nuorten parissa. En ole painostanut häntä kouluun, vaikka käsittelemme poissaolot päivittäin. Hän tietää kyllä, mitä ajattelemme isänsä kanssa koulunkäynnistä, mutta itse olen jo väsynyt jankuttamaan siitä. Lisäksi poika menee aina vihaiselle puolustuskannalle(ei kuuntele), kun yritän häntä patistella.
Tällä viikolla pojalle on merkitty kokeet jokaiselle koulupäivälle, mutta hän ei ole ollut koulussa. Pojalla ei ole asiasta mitään paineita, mutta minulla on. Hän ei tällä menolla tule selviämään ylä-asteesta siinä ajassa kuin muut. Jos koulu venyy, pelkään, ettei hän sitten suorita sitä loppuun ollenkaan. Itselleni ei ole mikään ongelma, vaikka hän suorittaisikin koulua pitempään, enemmän pelkään sitä, että hän luovuttaa kokonaan.
Päätin myös, etten puutu teidän väliseen sopimukseen fysiikan tehtävien tekemisestä, mutta luulen, ettei hän ole tehnyt mitään. Sellainen on hän nykyään. Ennen hän oli tunnollinen koululainen, osallistuva ja harrastava perheenjäsen, mutta masennuksen ja murrosiän myötä kaikki muuttui päinvastaiseksi. En odota pojan muuttuvan samanlaiseksi kuin ennen, koska murrosikä muuttaa häntä peruuttamattomasti. Toivon kuitenkin koko ajan, että vihaisuus, kyllästyminen ja osallistuminen tulisi uudelleen esiin jossain muodossa.
Pojan tilanne ahdistaa minua suuresti, vaikka yritän koko ajan parhaani saadakseni muuta tekemistä ja ajateltavaa. Omat tekemiset tuntuvat vain niin vaikeilta, kun kotona on se suljettu ovi, jonka takana poika vaan istuu ja pelaa.
Terkkuja
Xx:n äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti