Tällä hetkellä koko eloa ja iloa ohjaa teini-ikäisen poikani murrosiän kipuilu. Reilu vuosi sitten hänellä todettiin vakava masennus: hän oli kevätlukukauden pois koulusta ja kahden kuukauden ajan nuorisopsykiatrisella osastolla hoidossa. Nyt yritämme koota elämän palasia takaisin yhteen välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.
Nuoren puolesta minua eniten huolestuttaa se, ettei hänellä ole minkäänlaista motivaatiota käydä koulua. Hänellä ei ole ystäviä, jos sosiaalista mediaa ei lasketa. Lisäksi hän viettää lähes kaiken aikansa kotona paikoillaan.
Äitinä minua ahdistaa katsoa, kun poikani ei tee mitään. Mietin hänen tulevaisuuttaan sitten, kun me vanhemmat emme enää voi huolehtia hänestä. Välillä pelottaa miettiä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joskus taas uskon, että aika tekee tehtävänsä ja poikani saa elämästään jälleen kiinni.
Itselleni kaipaisin samanhenkistä seuraa vanhemmista, joilla on samantapainen tausta kuin meillä. Olen kaivannut vertaistukea, mutta sitä on vaikea saada. Pojalleni haluaisin apua hinnalla millä hyvänsä. On uskomatonta, miten toista ei pysty auttamaan, kun hän ei omasta mielestään apua kaipaa.
2 kommenttia:
Kovin on tutunoloista kuvausta, on kuin omaa päiväkirjaa lukisi.Aikamoinen mylly tuli meilläkin pojan kanssa läpikäytyä noin kolmen vuoden rupeamassa .Eipä taida tästä maasta viranomaista löytyä, jonka kanssa emme olisi olleet tekemisissä.
Kaikki ei mennytkään niinkuin elokuvissa.Muiden jälkikasvu lähti innoissaan opiskelemaan, minun poikani B-lähetteellä suljetulle.
Rankka oli matka. Periksi ei annettu, luovuttaa ei voinut.
B:ee täyttää juuri 19v.ja ajokortti on kohta taskussa. B:ee soitti tänään ennen iltalukioon menoa, että tulee viikonlopuksi kotiin.Meinataan paistella lettuja ja käydään uimassa jos ehditään.
Voimia ja jaksamista teidän perheelle,aurinko paistaa vielä ja se tuntuu entistä kirkkaammalta pitkän harmaan sateen jälkeen!
Kiitos viestistäsi. Itseäni helpottaa saada tietää, että on muitakin kohtalotovereita, jotka painivat samantyyppisten asioiden parissa kuin me. Eniten sitä tietenkin toivoisi, että kenenkään lapsi ei jäisi yksin ja masentuisi.
Hyvää kevättä ja aurinkoisia päiviä sinulle & jaksamista!
Lähetä kommentti