Laiskuus voiton vei ja muita kuulumisia

Piti aloittaa pitkästä aikaa liikunta. Mikä tahansa laji, kunhan vain aloittaisin. The Day oli 1.3. Silloin minun piti hankkia kuntosalikortti ja alkaa heti kukonlaulun aikaan treenata muutaman kerran viikossa. Enhän muutenkaan nuku aamuyöstä, joten voisin saman tien käyttää aamun aikaiset tunnit hyväkseni. Hehheh! Montahan kertaa olette lukeneet tällaisen postauksen sivuiltani? Voisin melkein kopioida saman narinan joka vuosi.

Jos tekstini poukkoilee epäloogisesti aiheesta toiseen se johtuu siitä, että samalla vahdin pyykinpesukonetta, joka linkoaa ja seikkailee ympäri kylppäriä. Se pitää linkouksen aikana välillä palauttaa omalle paikalleen hurisemaan. Mies siivosi muutama kuukausi sitten sen takaa ja siitä lähtien olemme vuoronperään nojailleet pesukoneeseen linkouksen aikana. Miten ihmeessä emme enää löydä sille sitä optimaalista paikkaa, jossa se hurisi tasapainossa?!

Ulkona paistaa aurinko ja itse istun sisällä. En osaa kunnolla nauttia kevään tulosta, sillä vielä viime vuonna odotin kevättä yhdessä sen mustan ihanuuden kanssa, joka nukkui pois elokuussa. Se jolla ei ole ollut omaa rakasta koiraa ei mitenkään tiedä, miltä tuntuu, kun ulkoilussa ei enää ole mitään mieltä.

(...tähän väliin pesukoneeseen nojailua...apua!)

Tänään valmistan sitruunalla ja persiljalla maustettuja broileripyöryköitä. Poika tulee iltapäivällä syömään ja vaihdetaan pikapikaa kuulumisia. Sitten se taas lähtee kotiinsa...mitähän tekemään? Yhteishaku on käynnissä ja kuulin jo mieheltäni, että on se sentään taas hakenut jonnekin. Mutta hakeminen on eri asia kuin pääseminen ja pääseminen eri asia kuin koulun käyminen ja koulunkäynti ihan eri asia kuin ammatin ja työpaikan saaminen. Pojalle ylipäätään koulunkäynti kolme vuotta putkeen tulee olemaan todella kiven takana. Kokemusta hänellä on jo logistiikka-opinnoista, joita hän jaksoi muutaman kuukauden verran ennen kuin lopetti. Koulu on kuitenkin aina koulu, siellä ei heti aleta opettaa suoraan ammattiin, vaan ensin opiskellaan kaikkia niitä yleissivistäviä aineita kuin peruskoulussakin ja siihen päälle vielä joitain uusiakin. Tänään kuitenkin vain kehun häntä hakemisesta. Mietitään muita juttuja lisää sitten kesällä, kun pääsytulokset saadaan.

(...ja pesukoneeseen nojailua...!)

Voisikohan ottaa lasillisen viiniä? Kello on vasta 11, mutta kuka huomaa, jos vähäsen maistan? Kevätaurinko sen tekee: mieli tekee savukkeita ja alkoholia. Mistähän sekin tulee? Kohta lumet sulaa takapihalta ja voi laittaa terassikatoksen pystyyn ja siirtyä sinne kirjoittelemaan appelsiinipuun katveeseen. Meidän appelsiinipuun katve on sisäpuun siirtäminen ulos kesäksi korkean keittiöjakkaran päälle ja siitä muodostuu se minimaallinen katve.

Viime viikolla minua on itkettänyt pojan asiat ja ikuinen ikävä meidän ukustipikkaraista. Katsoin kalenteriin ja totesin, että menkat alkaa kohta. Ja PMS:stä ei muka ole mitään oikeaa näyttöä. Minä olen kävelevä esimerkki kerran kuukautiskierrossa esiintyvästä "ja maailma katuu" -reaktiosta, ei siihen mitään tieteellistä näyttöä tarvita. Maailma kaatuu ja sillä hyvä.

Eläväinen pesukoneeni ilmoitti juuri saaneensa rievut puhtaaksi. Taidankin mennä ripustelemaan pyykit ulos naapureiden iloksi.

Puspus!